Läntisen Suomenlahden satamia ja saaristoa

 Puuskamuikkusen matkakertomus jatkuu..

Stora Svartö

Lauri tuli mukaan Lauttasaaren HSK:n vierasvenestamasta. Köydet irtosi laiturista kymmenen tienoolla. Sovimme että lauri ottaa ruorin ja itse hoidan kannen manööverit, koska olen apinampi veneen kapeille partaille. Partaalla joutuu liikkumaan entisajan ojurien tavoin ”pallit jonossa”. Purjeet kaivoimme esiin Suvisaaristossa tuulen ollessa hivenen vastainen. Neljän-viiden metrisekunnin tuulessa Puuskamuikkunen jaksoi nousta kohtuullisen hyvin. Äänetön matkanteko päättyi tuulen laskiessa alle kahden metrisekunnin. Loppumatkan moottorilla jyystämisen jälkeen satamaksemme valikoitui Stora Svartö.

Satamaan tuleva reitti tuntui hurjan kapealle matalien luotojen reunustaessa viitoin merkittyä väylää. Peräpoijujen ja laiturin lisäksi saarelta löytyi käymälät, tulipaikkoja ja keittokatos. Kaivon vesi ei ollut juomakelpoista. Illalla kävi kioskivene keräämässä vierassatamamaksut. Veneen myytävät tarvikkeet mahtuivat leipälaatikkoon. Kiva Kirkkonummen kunnan ylläpitämä retkisatama. Tulipaikkojen ja käymälän luokse oli sijoitettu roskikset. Muuta jätehuoltoa ei luonnollisesti saarelta löytynyt. Noilla roskiksilla opetetaan kävijät laiskoiksi lajittelijoiksi. Siitä miinusta.

Stora Svartön retkisatama.

Barösund

Barosundin idyllinen palvelusatama sijaitsee pitkässä luonnonkauniissa salmessa Orslandetin saaren puolella. Satamassa on kauppa, polttoaineenjakelu, ravintola, wc ja suihku sekä vajaa valikoima syväkeräysastioita. Teknisesti olisi aika helppoa lisätä jäteastiat biojätteelle, kartongille ja muoville. Jätehuollon arvosanaksi annan seiskan.

Barösundin idyllinen vierasvenesatama

Predium

HUOM purkkarit: vierasveneiden kiinnitykseen käytettävän sillan saaren puoleisella osuudella on 6,5 m korkeudella sähkölinja. (Kuva)

Predium sijaitsee Hangonniemen kaakkoispuolen puolivälissä. Ajoimme satamaan karttoihin merkittyä lännestä kiertävää merkittyä väylää. Satamassa suositeltiin ajamaan turvallisempaa Stengrundetin ja Järnön saarten välistä kahdella poijulla merkittyä väliä. 

Vierasvenepaikat sijaitseva Notholmarnan saaren ja mantereen välisellä sillalla. Satamassa on parikymmentä vierasvenepaikkaa, kauppa, ravintola ja polttoaineenjakelu. Nuo laitureille vievät saaren lankkusillat kiemurtelivat kivasti kallioiden välissä, joskin vierailukohteena omaan makuuni hiukan tylsähkö. Jätehuolto jäi kaipaamaan biojätteen, kartongin muovinkeräystä. Suihku olisi löytynyt ainoastaan varattavasta saunasta.

Tammisaari

Tammisaaren satama ulkoapäin.

Prediumin laiturista lähteminen ei onnistunut aivan niin kuin oli suunniteltu. Keulan köysien irroituksen jälkeen tuuli painoi Puuskamuikkusta niin, ettei naapuri Hallberg Rassy jäänyt satamaan ilman lähtösuukkoa. Tarkistimme omistajan kanssa veneen, muttei löydetty siitä onneksi jälkiä. Seuraavalla kerralla köydet toisin, oli sen aamun oppi. 

Tammisaari löytyi noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Prediumista. Aamullisten vastusten jälkeen veneen laituriin kiinnittyminen hirvitti. Varsinkin, kun vieressä ole englantilaisen herrasmiehen upea puupurkkari. Eiköhän nämä pusuttelut ala riittää..

Tammisaaressa oli iloinen jälleennäkeminen. Löysin vierasvenesatamasta biojäteastian. Jouduin tarkistamaan lokikirjasta edellisen kerran ajankohdan, jolloin lähdimme Lappeenrannasta kohti Saimaan kaanvaa. Siitä oli aikaa kolmea päivää vaille kuukausi. Satamasta löytyi kaikki jätelajit muovinkeräystä lukuunottamatta. Muovipuristin löytyi paikallisen sittarin parkkipaikalta vajaan puolen tunnin kävelymatkan päästä. Pisteitä jätehuollosta yhdeksän. Veneessä samoin kuin muussa asumisessa muovin osuus on tilavuusperusteisti ylivoimaisesti suurin. Satamista löytyy kuitenkin enemmän kartonginkeräysastioita. Vaikuttaneeko siihen kartongin ja pahvin positiivinen markkina-arvo. Jospa jätelainuudistus toisi satamien jätehuollon järjestämiseen nostetta.

Tammisaaren satamaa

Hanko

Hangon satamasta löytyivät kaikki tarvittavat satamapalvelut. Samoin jätehuolto oli järjestetty kaikilla kierratettävillä jätelajeilla. Jopa matkan harvinaisuudet biojäte ja pakkausmuovi olivat saaneet omat astiat.

Astioiden koosta huomasi, ettei veneilijät ole lajittelun intohimoisimmasta päästä. Muoville, kartongille, lasille ja metallille oli 600 ltr astiat ja sekajätteelle syväkeräysastioissa oli tilavuutta yhteensä 10 kuutiota. Lajittelun toteutuessa sekajätteelle, metallille ja lasille riittäisi 600 ltr astiat. Muoville ja kartongille 5 kuution syväkeräysastiat. Jätehuollon arvosanaksi täysi kymmenen.

Hangon nimi ja sijainti ovat kaikille tuttuja, mutta mitä hangosta ruuhka-Suomen ulkopuoliselle kasvatille on entuudestaan tarjolla? Eipä juuri mitään, joten tennarit jalkaan ja tutustumaan. 

Rannan puistoissa polveilevista poluista tulvi mieleen Kesäkaverit kesäleffa, jossa Kuustosen sisarukset ja Anna Paavilainen panivat parastaan. Vai olisiko mieluummin sanottava heidän enemmänkin esittäneen sitä.

Kaikenkaikkiaan kivan villainen pieni kaupunki. Onneksi, koska nuo upeat puiset huvilat olivat jääneet jostain syystä purkamatta. Näitä asumuksia oli nimetty kyltein Villa Janneksi tai Villa Elisabethiksi.

Örö

Örön vierasvenesatama

 

Sanoimme Laurin kanssa heipat Hangossa ja aloitin seuraavat legit yksin. Hangosta länteen päin lähdettäessä ei ihan lähellä ole juuri satamia. Örösta olin kuullut aiemmin ja pidin sitä mielenkiintoisena vaihtoehtona. Aamupäivästä oli luvassa alta viiden metrisekunnin etelätuulta, mutta viidentoista jälkeen sen luvattiin yltyvän. Matkaa reittisuunnitemassani oli reilu 25 merimailia. Aamulla seiskalta liikkeelle, jotta ehtii ajoissa ja kun muistaa säätiedotusten aikatoleranssin. Bengtskärin majakka paljastui taivaanrannalle miltei heti Hangonniemen jälkeen. Puuskamuikkunen nousi lievään sivuvastaseen kuuden solmun nopeudella ja matka taittui. Kiikarit kohdistuivat majakkaan kohtuullisen tiuhaan, enkä enää voinut vastustaa kiusausta. Muutan reittisuunnitelmaa kiertämällä Bengtskärin eteläpuolelelta ja näin jälkeen tunnustan onnistuneeni reittivalinnassa. Miten uljas fasadi. Kyllä Santiagontien kadetraalit jää kakkoseksi. Majakan jälkeen reitti kääntyi luoteeseen avomyötäseen. Hiidenmaalta kasvunsa aloittaneet aallot rullasivat alla leppoisasti. Reitin kapeammalla etelän suuntaan menevällä osuudella tiputin ison alas ja jatkoin genualla Örön kolispuolelta saapuvalle väylälle saakka. Matka oli mennyt joutuin viiteen tuntiin. Laitureissa oli tilaa reilusti. Miten lienee viikon kuluttua juhannusaattona. 

Kyhmyjoutsen

Örö on käymisen arvoinen paikka. Kiersimme Pican kanssa kuuden ja kahdentoista tuuman reitit. Nimensä ne olivat saaneet saarelle aikoinaan sijoitetun tykistön putkikoon mukaan. Jampsimamme kilometrimäärä lähenteli kymmentä saapuessamme takaisin satamaan. Tykkäsin erityisesti saaren eteläkärjen maisemista. 

Illemmalta jäi mieleen kiva tapaaminen. Istuskellessani veneessä sen keulaan koputettiin. Homasen Samppa oli tunnistanut Pican jo aiemmin nähdessään meidät kävelemässä saarella. Nähdessäni kaverin, en osannut heti kasvoista tunnistaa mietä, mutta kertoessaan nimensä, muistin kaverin hyvin. Hän oli vuokrannut minulta Guya veljensä kanssa viime kesänä. Aika jänskää törmätä Örössa Oulujärven kasvattiin.

Saarelta löytyy myös riippusilta

Jännää, miten rauhanaikaiset ratakiskot asennetaan nätisti yhdensuuntaisina rinnakkain, mutta konflikteihin valjastettuina niistä muotoutuu toraisia erisuuntiin osoittavia häkkyröitä.

Örön eteläkärkeä

Vierassataman maksuun kuului sauna, laiturisähkö, septintyhjennys, juomavesi, wc ja sekajätehuolto. Biojätteelle oli kompostit. Vierailjat voivat lajitella jätteensä ja viedä pakkausjätteet mukanaan kotisatamaansa tai rinki-pisteelle. Ulkoiselle saarelle ihan hyvin, joten jätehuoltopisteteitä ysin edestä.

Jurmo

Jurmon satama Högabergetiltä kuvattuna

Jurmon kylä Högabergetiltä kuvattuna

Utö, Enskär

Tuulet suosivat purjehtijaa edelleen. Matka taittuu kohtuullisen joutuin sivuvastaisessa. Saarta lähestyttäessä reitti kääntyy vastaiseen ja on edettävä kryssien. 

Ihanan omanlaisensa Utö

Utön vierasvenestama

Verkkovaja vai..

 Utö on Suomen eteläisin asuttu saari. Varuskunta häipyi täältä 2005 ja saneeratuissa tiloissa toimii nykyisin Havshotel-hotelli. Yhtenä erikoisuutena kallioisessa ja kivikkoisessa saaressa on 1962 perustettu hautausmaa, johon tuotiin hiekka Paraisilta proomuilla. Sitä ennen vainajat oli kuljetettu Jurmoon.

Vierasvenesatamassa on astia ainoastaan poltettavalle jätteelle. Kylän sataman läheisyydessä on PSS ry:n jätteiden keräyspiste, josta löytyy myös metallin ja lasinkeräysastiat ja yleiset kompostikäymälät. Jätehuollosta tälle ulkosaarelle arvosanaksi kahdeksan

Björkö

Björkön retkisatama

Reittisuunnitelman mukainen noin viidentoista merimailin matka Björköön kulki 3 nm avotuuleen, 9 sivuvastaseen ja sivutuulen. Purjeet vetivät 5- 6 m/s sivutuulessa jopa yli 7 solmun nopeutta. Tuuli kasvoi sivutuuliosuuden lopulla niin ettei Pica enää pysynyt penkillä ja taisipa 30 asteen kallistuskulmassa tyhjentyä karttahyllykin etukajuutan lattialle. Reitin kääntyessä etelään, oli hyvä hetki ottaa genua rullalle, iso alas ja genua uudelleen vetoon kohti Björköhon kääntyvälle väylälle. 

PSS ry:n septiasema

Björkön retkisatamassa on Pidä Saaristo Siistinä ry:n septityhjennysasema. Ihan hyvä, koska septi alkoi olla täyttymässä. Septiyhde oli niin hyvin yhteensopiva veneen tankkiaukon kanssa, että suulake pysyi paikoillaan ja saatoin itse mennä pumppaamaan käsipumpulla. Loistavaa.

Olin ymmärtänyt väärin tai sekoittanut saarten nimet luullessani satamassa olevan peräpoijut. Keula kalliossa ankkuroituina oli pari venettä. Valmistelin septiaseman kyljessä peräankkurin pudotusvalmiiksi veneen sivulta ja keulaan pitkät köydet. Jouduin luopumaan kalliokiinnitys -ajatuksesta sivutuuleen. Oli liikaa riskejä. Siirryin karttaan merkitylle ankkurointialueelle ja laskin ankkurin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytin keväällä asentamaani ankkurivinssiä. Se toimi, paitsi kaukosäädin juonitteli. Testasin ankkurin pitävyyden paruutusvaihteella ja se piti. Kumivene veteen, liivit päälle, Pica ja päiväreppu kyytiin ja soutaen kohti saaren rantaa. 

Näkymä kalliolta tulosuuntaan

Saaren jylhiä muotoja ja sen kauneutta on vaikea kuvata sanoin. Useita metrejä korkeat rantakalliot, joista osa nousee korkeuskäyrien perusteella yli kymmenen metrin. Saarella on Insjön järvi, jonka ympäri menee opastettu reitti. Opastemateriaalin saa lainattua nuotiopaikan ilmoitustaulun laatikosta. Pääsin vihdoinkin pesulle ja uimaan. Käytin peseytymiseen oliiviöljystä valmistettua Marseille-saippuaa. Vasta peseytymisen jälkeen huomasin toisaalla kyltin, jossa kiellettiin kaikenlaisten pesuaineiden käyttäminen. Vesi vaihtuu ainoastaan kerran viidessätoista vuodessa, joten aiheestakin. No, tämä oli tahaton vahinko. Olen pahoillani, mutta puhdas.

Saarikierroksen jälkeen testasin Muu tuoteperheen vegejauhismurusta valmistettua tortillan täytettä. Mustapapujen, tomaattikastikkeen ja sipulin kanssa paistinpannulla täytteestä tuli erittäin maukas. Sillä jaksoi ainakin päikkäreille. Nuo päikkärit päättyivät kuitenkin lyhyeen tuntiessani pientä kopinaa. Syöksyin avotilaan ja huomasin rannan olevan liian lähellä. Köli oli hipaissut pohjakallioon. Tuulen suunta oli muuttunut ja olin arvioinut ankkurikettingin pituuden veneen sijaintiin nähden väärin. Liivit ja ankkurivinssin pääkytkin päälle, vene käyntiin ja vinssille veto. Keula lähti siirtymään ankkuria kohti ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Olin taas kokemusta rikkaampi ja toivottavasti myös viisaampi. Uudelleen ankkurointi onnistui peremmällä lahdella jo kolmannella yrityksellä. Kaksitoista metriä syvyyttä ja miltei viisikymmentä metriä ankkurikettinkiä piti ainakin yön yli. 

Insjön kirkasvetinen järvi

Lahden perällä on käymälät. Muuta jätehuoltoa saarella ei ole. Saarella on vajaan kilometrin päässä entiselle tilalle perustettu kahvila. Kävin siellä suotta. Olin taas aikaani edellä. Paikka avataan vasta neljän vuorokauden kuluttua.

Rosala

Rosalan vierasvenesatama

Matkalla Björköstä Rosalaan tuuli oli sivuvastainen koko matkan. Vene kulki styyrpuurin puoleisella halssilla 15 astetta kallellaan ja puuskissa kallistusmittarin kuula tavoitteli 30 astetta. Juuri tämä halssi on tylsempi, koska tuolloin ei ole asiaa jääkaapille ilman, että kaikki ruoat tulevat sieltä ulos ja takaisin et niitä saa, ellet nosta venettä hetkeksi piihin. Yksin tuokaan ei onnistu. Purkkareissa myös keinuvan lieden korkeus muuttuu halssin vaihtuessa paarpuurin 70 sentistä styyrpuurin metriin. Tuuli oli välillä aika maltillista, joten vegemakkarasta ja perunoista valmistettu pyttipannu onnistui mainiosti. Vokkipannu antaa kumasti anteeksi veneen reippaampaakin keinumista. 

Rosalan vierasvenesatama on parin kilometin päässä Rosalan kylästä, joka olisi ollut mielenkiintoinen käyntikohde. Nyt reippaan kuuden tunnin kannella kiipeilyn ja toisella perskannikalla ruorissa istumisen jälkeen ei enää jaksanut. Päätin jättää vierailun aamuun. Aamulla säätietoja katsellessa huomasin, että olisi kuitenkin pitänyt jaksaa. Puoleltapäivin ukkosrintama tavoitaa reittisuunnitelmani tienoot. Oli lähdettävä heti aamusta ukkosevakkoon. Rosalan kylän viikinkimuseon näkemättä jääminen harmitti. No, joku toinen kerta. 

Vierasvenesatama oli palkittu muutama vuosikymmen sitten ”vuoden satama” tittelillä. Aika oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä laiturin osalla. Joitain kiinnikkeitä uupui ja sähkötolppa oli aivan liian kaukana laiturin päässä olevista veneistä. Tuosta jäi mieleen kiva yksityiskohta läntisen naapurimaamme ystävällisyydestä. Ihmetellessä jatkojohtojamme, laiturin puolivälissä olevan ruotsalaisveneen ystävällinen kippari kiikutti meille jatkojohdon haaroittimia. Itse en olisi osannut huomioida kanssaveneilijoitä noin hienosti. Tuosta mallia..

Sataman jätehuolto oli hoidettu kevyesti septillä, vesivessalla ja sekajäteastia rivistöllä. Biojäte-termi saattoi olla täysin tuntematon. Ei mitään mahdollisuutta lajitteluun. Arvosanaksi armosta seiska. 

Taalintehdas

DB Marima vierasvenesatama

Lähes koko matkan Rosalasta Taalintehtaalle oli melkein peilityyntä. Purjeet saivat huilipäivän ja pentterin lattia pysyi vaakatasossa. Vajaan kolmen tunnin puksuttelun jälkeen pääsin kiinnittämään veneeni Taalintehtaan vierasvenesatamaan. Satamaa on uudistettu ja heinäkuun alussa se saa uuden satamatoimistorakennuksen ravintolatiloineen. Taalintehtaalle voi jättää veneen myös talvisäilytykseen. Samoin viikoiksi saapuva vieras saa jätettyä autonsa noihin halleihin suojaan. Minulle jäi kuva, että täällä halutaan oikeasti palvella veneilijävieraita. 

Sataman alueelta löytyy myös ihan kohtalaisen hyvin varusteltu venetarvikeliike. Sain hankittua sieltä karttasarjan D-osan ja uuden poijuhaan Utössä rikkoutuneen tilalle. Kysyessäni kauppiaalta ankkurikettingin pituusmerkkejä, hän vastasi ystävällisesti virnistäen, ettei veneilijän mielikuvituksen siivittämään tarvikevalikoimaan voi aina vastata. 

Sataman välittömässä tuntumassa on Rinki-ekopiste, joskin siitä puuttuu muovinkeräys. Satamassa kerätään nyt ainoastaan poltettavaa jätettä, mutta ensiviikolla luvattiin tehdä parannus ravintolarakennuksen valmistuessa. Satamassa on tuon jälkeen kaikkien pakkausjätteiden ja palavan jätteen keräys. Biojätteen vastaanotto on yhteinen ravintolan kanssa. Heinäkuun alusta jätearvosanaksi täysi kymppi. 

Läntisen Suomelahden osalta tarina päättyy tähän. Huomenna Puuskamuikkusen köydet irtoavat laiturista ja matka jatkuu kohti Ahvenanmaata turinoinnilla.