Ennen matkaa

Alkusanat

Miten matkan hiilijalanjälki hiilikädenjäljeksi?

Suomen rannikon aluevesiin tutustumisen lisäksi matkan tarkoituksena on kiinnittää huomio niiden tämänhetkiseen ympäristön tilaan. Satamien jätehuolto ja kierrätyksen mahdollisuudet, ympäristön roskaantuminen ja niin edelleen. Samoin pohdintaa ilmastonmuutoksen hidastamiseen kohdistuvista toimista.

Tämä blogi toimii matkapäiväkirjana, jossa käsitellään aiemmin mainitsemiani aiheita ja niiden vaikutusta hiilijalanjälkeen. Matkan hankinnat ja toimet pyritään tekemään mahdollisuuksien mukaan kestävän kehityksen pohjalta. Matkan aikana selvitetään ympäristöllisesti kestäviä veneilyretkeilyn mahdollisuuksia luonnonkauniilla vesillämme. 

Veneessä lajitellaan erilleen lasi, metalli, pakkausmuovi- ja kartonki, bio- ja sekajäte. Lisäksi biojätteelle on varalla bokashi, mikäli jätteelle ei löydy satamista keräysastiaa.

Puuskamuikkunen on julistettu kertakäyttöastioista vapaaksi alueeksi. Huomasimme edellisellä Välimeren purjehduksellamme, millainen vaikutus kertakäyttöastioiden poisjättämisellä oli jätteen määrään. Aiempien reissujen neljän hengen miehistöllä jätettä syntyi vuorokaudessa jätesäkillinen, mikä täytti jo entuudestaan pienet varastotilat. Siirryttyämme pois kertakäyttöastioista, jätettä kertyi korkeintaan pieni pussukallinen samassa ajassa. 

Matkasuunnitelma

Vuorotteluvapaani alkaa 26.4.2021, jolloin aloitan matkavalmistelut ja teen veneeseen viimeisiä huoltoja ja korjauksia. Veneen siirto Paltaniemeltä Kuopioon vaatii rekkakuljetuksen. Veneen vesillelasku tapahtuu Kuopiosta 7.5. ja matka kohti Lappeenrantaa alkaa seuraavalla viikolla.

Korona tulee muuttamaan matkasuunnitelmaa. Alustavasti oli tarkoitus ottaa mukaan ystäviäni eri matkaosuuksille. Valitettavasti heidän seuraansa joutuu rajoittamaan, koska lähtö- ja päätesatamiin matkustaminen voi tuoda tartuntariskin ja ulkosaaristossa seikkaillessa tartunta voi olla jopa kohtalokasta. 

Samoin läntisen naapurimaan koronatilanne estää haaveena olleen Göta- ja Trollhättanin kanaalin läpikulkemisen Memistä Vätternin ja Vänernin kautta Göteborgiin. Högakusten ja Tukholman saaristo olisivat myös näkemisen arvoista seutua. Ruotsin rannikolla odottaa edelleen kolmisensataa  jo vuosi sitten valmiiksi maksettua Svenska Kryssarklubbenin poijupaikkaa. Etelä-Ruotsista on vielä tallella kaukaisia lapsuusmuistoja isäni eestiläissyntyisen työkaverin viedessä meitä kokemaan Itämerelle verkkoja. 

Onneksi meillä riittää upeita Suomenlahden ja Saaristomeren veneretkeily- ja nähtävyyskohteita vähintäänkin yhdeksi purjehduskaudeksi ilman noita naapurimaan kohteitakin. 

S/Y Puuskamuikkunen

Flipper Futura 32 on Håkan Södegrenin aikoinaan suunnittelema moottoripurjehtija. Purjehdusominaisuuksiltaan vene on enemmän purjevene. Matkapaino lienee reilut 5 tonnia.
Olen varustellut venettä niin, että pitemmätkin rannikkopurjehdukset ovat mahdollisia huollon, korjausten ja turvallisuuden kannalta. Pakollisten rannikkoluokan katsastusvarustusten lisäksi turvallisuusvarusteina ovat muun muassa tutka, meri-vhf, elämänlangat ja viiden hengen pelastuslautta. Luonnonsatamien rantautumisia varten matkaa uimatasolla kahden hengen dinghi, jonka liikutteluun on varalla akkutoiminen perämoottori.

Veneen sähköjärjestelmä on omavarainen tuuligeneraattorin ja laukkumallisten aurinkokennojen turvin. Akusto on uusittu pari vuotta sitten. Tuolla varustuksella pitäisi jääkaapin pysyä riittävän viileänä. 

Purjekerta ja kuomu on uusittu viimeisen kahden vuoden aikana. Itseskuuttaava rullafokka vaihtui alaliikiltaan puolitoistakertaiseksi genuaksi ja entinen fokka matkaa mukana varalla.

Käyttövesijärjestelmä on pari vuotta vanha. Siinä on 100 litran vesisäiliö, moottorin lämminvesikierrolla ja maasähköllä toimiva lämminvesivaraaja. Lämmin käyttövesi tulee pentterin lisäksi uimatason suihkuun ja wc:n pidesuihku/hanayhdistelmään. Tiskialtaassa on lisäksi jalkapumpulla toimiva makea/meriveden juoksuputki. Septin tilavuus on vaivaiset 60 litraa, mikä aiheuttaa haasteen pitemmille purjehdusosuuksille ilman satamien septityhjennyksiä.

Yksinpurjehdusosuuksien lisääntyessä katsoin kaukosäätöisen ankkurivinssin hankinnan tarpeelliseksi. 

Puuskamuikkusen kotisatama on aiemmin löytynyt Oulujärven rannoilta. Nyt perälippuna liehuu Kuopion pursiseura ry:n lippu. Seura tuli tutuksi suorittaessani siellä avomerenkulkututkinnon. Samoin seuran jäsenyys edesauttaa Saimaan alueella veneilyssä eri veneilyseurojen tukikohtien yhteiskäytössä. Saalinkia koristaa SXK:n viiri. Pidä Saaristo Siistinä ry:n ja Trossin jäsenyydestä ovat todisteina päivitetyt vuositarrat.