Kohti Balttiaa

Reilun viikon Saaristomeren yksinpurjehdus päättyi Hankoon, josta sain mukaan gasteiksi Oton ja Iisan. Torstaille oli luvassa Itämerelle 5-8 metrisekunnin lännen ja luoteen välistä tuulta, joka olisi ihannesää Suomenlahden ylittämiselle.

Kärtla

Köydet irtosivat laiturista aamulla vartin yli seitsemän. Länsituulta oli luvatut 4 m/s. Täydet purjeet vetivät 6 solmun nopeudella kohti etelää. Päivän mittaan tuuli ja aallokko alkoivat nousta ja oli aika reivata isoa. Tuulensuunta ja voimakkuus ei totellutkaan säätiedotusta ja kääntyi hiukan vastaiseksi, mikä kallisti venettä enemmän. 

Aloitin lounaan valmistelut reilun metrin aallokossa. Puuskamuikkusen jääkaappi on sivuovimallia ja sen avaaminen onnistuu ainoastaan paapuurin halssilla. Vene on nostettava tuuleen alle kymmenen asteen kallistuskulmaan, ettei jääkaappi tyhjenisi lattialle. Tuo lattialla kumartelu sai aikaan hyvinvointini muutoksen lieväksi pahoinvoinniksi. Samoja oireita alkoi näkyä myös muussa miehistössä. Meren vellova aallokko oli siirtynyt matkaajien vatsoihin. Ehdotin pieniksi suupaloiksi palasteltua pyttipannua syvästä lautasesta haarukoituna. Perunoiden pilkkominen onnistui hyvin katsetta laskematta horisontista, mutta sipulin ja muu-ryynärin pilkkomisen aikana se ei onnistunut. Molempien sipulien ja makkaroiden välissä oli tultava pois pentteristä partaalle tuuleen selvittelemään vellovaa vatsaa. Välillä en uskaltanut katsoa edes tyhjää makkarapakettia. Paistaminen oli myös keskeytettävä pariin otteeseen. Lopulta ruoan valmistuttua kukaan ei kuitenkaan pystynyt syömään sitä. Aallonkorkeus oli noussut puoleentoista metriin ja paikoin istuessani aallot peittivät horisontin pääni ollessa parin metrin korkeudella vedenpinnasta. Aalto ehti kasvaa sen syntyhetkiltä Ruotsin itärannikolta läpi Itämeren. Suomenlahden itäosille oli annettu aallokkovaroitus kolmen metrin korkeuteen yltävien aaltojen vuoksi. Laskimme purjeet Lehtman sataman edustalta Kärtlaan lähtevän noin kolmen merimailin pituisen väylän alussa. Hiidenmaa pysäytti aallokon, muttei tuulta. Olimme päässeet perille kymmenen tunnin sivuvastaiseen puskemisen jälkeen. Nyt jo hymyt olivat helpommin näkyvissä ja pyttipannukin katosi wokkipannulta makoisiin suihin.

Kärdlan satama on moderni Eu-varoin rakennettu satama. Olin käynyt tutustumassa satamaan ja saareen ystäväni Peterin mukana jo edellisenä syksynä. Satama näyttä vielä upeammalle, kuin lokakuisen syystuulen ja nolla-asteisen sään vihmoessa läpi vaatteiden. Tätä kirjoittaessa miehistö on vielä nukkumassa. Katsoin lähipäivien säätiedon ja aion ehdottaa miehistölle säärokulipäivää purjehduksesta. Valkoisena vaahtoava aallokko varmaankin edesauttaa yksimielistä päätöstä. Kahdentoista metrin pohjoistuuli kasvattaa aaltoa koko Suomenlahden leveydeltä tullessaan suoraan Hiidenmaan ja mantereen väliin. 

Kärdlan kaupunki on viehättävä. Hyvin hoidetut talojen pihat ja siistit kadut. Muonatäydennykset olisi ihan hyvin voinut jättää Hangon sijasta tänne. Keskustan tuntumasta löytyy pari Coop-ketjun kauppaa ja reilun parin kilometrin päässä on Selverin marketti. Kaupalle olisi ollut satamasta ilmainen kuljetus, mutta päätimme olla reippaita ja kävellä. Samalla sai ihailla kahden eri isännän aikaisen rakennuskulttuurin ominaispiirteitä. Vinkiksi seuraaville Hiidenmaalle purjehtijoille. Saarelle myydään neljälläkympillä kolmen sataman satamamaksupaketteja, kun itse maksoimme kolmekymmentä ekua per yö. Täällä ei ole myöskään satamassa lahden toisella puolella esiintyviä ruuhkia. Jätehuollosta ja lajittelusta en vielä tiedä.

Haapsalu

Tälle päivälle oli luvattu kohtuullisen tyyntä ja väylälle huonosti sopivaa tuulensuuntaa. Eestin rannikko on erittäin matalaa ja satamiin vievät väylät ovat kapeita. Nostimme purjeet miltei heti satama-altaasta päästyämme. Purjeissa riitti vetoa ja lopulta kävi niin, että saimme mennä koko matkan purjeilla. Ainoastaan yksi puolentoista merimailin pätkä oli täysin tuuleen ja avustimme menoa moottorilla varttitunnin verran. Satamassa ei ollut Suomenlahden toisella puolella olevasta seasonista tietoakaan. Olisikohan varovainen arvaus vieraspaikkojen käyttöasteeksi kolmannes. Harmi, näin upeat fasiliteetit jää käyttämättä. Toki miesten kaksi vessaa ei aivan riittäisi täydelle satamalle.

Satamaoppaaseen vierasvenesatamia on merkitty kolme, mutta niitä on jäljellä enää kaksi kahden viimeisen yhdistyessä. Laiturilla vastassamme oli satamahenkilö, joka opasti meidät omalle paikalle ja auttoi keulan kiinni ottamisessa. Sataman yhteydessä on ravintola. Saman rakennuksen yläkerrassa on tilaussauna, suihkut ja wc. Pihan parakissa on myös kaksi suihkua, wc ja omatoimilämmitteinen sekasauna. Tykkäsin tuosta ti-lämmitteisestä ja kaupunkikierrokselta tullessani kävin ruuvaamassa kiukaalle lisää aikaa. Tilat olivat siistit. Jäteastiat löytyivät talon takaa seinustalta. Sekajätteen lisäksi en tunnistanut muita astioita. Muutaman sadan metrin päässä oli paikallinen ekopiste, josta löytyi lasi-, metalli- ja paperikartonkiastiat. 

 Haapsalun Piispanlinnan torni näkyy jo kauas merelle. Linna on rakennettu 1200 luvulla ja on yksi parhaitten säilyneistä Eestin keskiaikaisista linnoista. Linnassa asuu Eestin kuuluisin kummitus Valkoinen Daami. Vierasvenesatamaan on matkaa Haapsalun keskustasta reilu kilometri, joten kyseisestä Daamista ei ollut meille häiriötä. 

Kaupungissa sattui olemaan vierailumme viikonloppuna hyvän olon tapahtuma. Keskustan aukiolla päivällisravintolamme edessä oli myös tanssiesityksiä. Linnan kiertämisen jälkeen satuimme paikalle juuri flamenco-esityksen aikaan. 

Kuivastu, Muhu

Muhun saari on Saarenmaan ja mantereen välissä. Kuivastun sataman kautta kulkee lähes kaikki Saarenmaan liikenne. Laivaliikenteestä huolimatta satama on aalloilta suojassa. Lähinnä aamuviideltä alkava ja myöhään iltaan kestävä liikenteen melu voi aiheuttaa nukkumatin karkailua. Saarella ei ole kävelymatkan päässä suuremmin nähtävää. Sypressin muotoisten katajien täyttämät rantaniityt tulivat jo matkan aikana kiikaroiduiksi. 

Edellisessä satamassa huomasimme kipparin lisäksi myös Puuskamuikkusen parroittuvan. Veneen etuosan vesiraja oli saanut vihreän parran, jonka seassa uiskenteli pieniä kaloja. En halunnut omaa terraariota noin lähelle, joten siklasin kasvuston pois satamassa. 

Sataman pesutilat olivat todella hienot. Parinkympin satamamaksuun sisältyi sauna, suihku, wc, laiturisähkö ja jätehuolto. Tämä oli ensimmäinen paikka, jossa kerättiin kaikkia jätelajeja. Myös biojätteelle oli oma astia. Hienoa.

Pärnu

Matka Muhun saarelta Riianlahden koilispuolta Pärnuun oli miltei kokonaan pläkässä. Kokeilimme noin tunnin moottorimarssin jälkeen purjeita, mutta nopeus tippui solmun ja kahden välille. Matkaa oli kuitenkin jäljellä vajaa viisikymmentä merimailia ja periaatteena edelleen illaksi satamaan, joten moottori ja autopilotti saivat vetovastuun. Täällä ei ollut liiemmin muuta liikennettä. Venetiheys oli Oulujärven tunti ja vene luokkaa. Pärnun laiturissa ei ollut satamatoimiston puolesta vastaanottoa. Kahdenkympin satamamaksuun sisältyi venepaikka, suihku, wc ja mahdollisesti jonkinlainen jäteastia roskapussille.

Pärnu itsessään on kivan näköinen kylpylä- ja rantakaupunki. Satamasta keskustaan tulee matkaa kilsan verran. Otto oli aika haka löytämään ruokapaikat Tripadvisorin avulla. Vajaan kolmen kuukauden pentterimuonien jälkeen valmiille ruoalle pääsy tuntui lomalle. Ruokalistan paikallista savustettua kalaa nimellä syötävä voitti kampelan ja ankeriaan valinnassa. Ylläri tuli kun avasin kalan. Sen selkäruoto oli vihreä. Tuon jälkeen googlaamalla kalan nimeksi selvisi paikallisittain tuulehauk, eli suomalaiselta nimeltään nokkakala. Syömärakenteeltaan kala oli hivenen silakkaa kuivempi ja ohuruotoinen, joten vatsaruodot jauhaantuivat syömäkelpoisiksi jatketulla pureskeluajalla. Lisäkkeenä oli leipää, hummusta ja jotain muuta hyvälle maistuvaa mössöä. Paikallinen olut toimi hyvin kyytipoikana ja nollakolmekolmosena sen joutui helteisen päivän jälkeen tuplaamaan.  

Salacgriva

Matka Pärnusta alkoi miltei heti satamasta lähdön jälkeen purjein ja nopeutta riitti tasaisesti kuusi solmua miltei puolikymmentä tuntia. Sadekuuroa edeltävä puuska sai gastin kannelle reivaamaan. Kesken toimien puuska yltyi ja päätimme tiputtaa pääpurjeen kokonaan. Peltigenua työnsi venettä reipasseen vastatuuleen viiden solmun nopeudella. Muutama kerran aalto löi kannelle, mikä on aika harvinaista suhteellisen korkean partaan vuoksi. Samaisista aalloista riitti vettä tuuletusventtiilien kautta etukajuuttaan saakka. Pärskeet sisälle loppuivat venttiilien sulkemiseen.

Aluevesirajan ylittämisen jälkeen saimme tekstareilla linkit covid-passin rekisteröintiin. Tuota passia vaadittiin muunmuassa sataman pizzerian sisälle pääsyyn. Kauppoihin ei myöskään ollut asiaa ilman maskia. 

Salacgrivan satamassa odotti uudet satamatilat ja laiturit. Saaristomeren ruuhkista ei tietoakaan. Satamassa oli kiinnitettyinä lisäksemme suomalaisvene ja hollantilainen hiukan hulppeampi purkkari. Aamulla nekin olivat häipyneet ja olimme satamassa vieraina yksin. 

Kahdenkymmenenviiden euron hintaan sisältyi satamapaikka, lauturisähkö, suihku, wc, pyykkikone ja roska-astia. Tiloiltaan hulppea vierassatama on rakennettu EU-rahoituksen turvin. 

Riika

Riikan Andrejostan vierasvenesatama

Riika on käväisyn lisäksi myös pitemmän viipymisen arvoinen paikka. Varsinkin Riikan vanha kaupunki. 

Vanhan Riikan keskustaa

Pienenä vinkkinä: Jos vierasvenesatamasta näkyy toistametrinen diskopallo, kannattaa herkempi unisilla siirtyä joen toiselle puolelle City Yaht Clubin satamaan

Mersrags

Mersragsissa ainoastaan kävästiin pienellä tauolla sopivamman tuulensuunnan vuoksi. Satamasta löytyi ainoastaan wc ja suihku. Ravintola tai joikin baari olisi löytynyt mahdollisesti joen toiselta puolelta. 

Ruhnu

Ruhnun satama

Ruhnuun saapuminen meni pitkäksi pimeään iltaan ja koko matkan pelätty sadekuuro saavutti meidät viimeisen tunnin aikana. Toiste en halua tulla sateessa ja pimeässä täysin tuntemattomaan satamaan. Niin siitä vain selvittiin. Aamun valjetessa satama paljastui todella viehättäväksi, jossa tulisimme viettämään toisenkin yön reippaan tuulen vuoksi. Tykkäsin paikasta. Tänne haluan tulla joskus uudelleen.

Omaperäisin ikinä näkemäni grilli, joka oli valmistettu höyrykoneesta.

Ruhnun vanha ja uusi kirkko.

Heltermaa

Heltermaan satama on tuttu Hiidenmaan kävijöille lauttayhteyden vuoksi. Muutoin satamasta ei löydy matkaajalle juuri ihmeteltävää. 

Dirhami

Dirhamin satama oli tämän kauden remontissa. Vanhaan aallonmurtajalaituriin pääsi kuitenkin kiinnittymään. Päivä oli ollut tuulinen ja aallot kiipesivät paikoin kolmeen metriin. Vaikka sää tyyntyi jonkin verran, niin veneet keikkuivat useita kymmeniä senttejä korkeussuunnassa. Nyt tiedän, miltä tuntuu pyykistä pesukoneen sisällä. .

Sataman huoltorakennus ja ravintola

Naissaari

Tallinnan edustalla oleva Naissaari on ollut neuvostovallan aikana kielletty saari. Saarella on valmistettu merimiinoja, joiden siirtämiseen on oma kapea rautatie. Tämäkin satama on rakennettu viime vuosien aikana Eu-varoin. Satama on suojattu tuulelta reilun parin metrin korkuisella aidalla. Tähän päättyi Balttian kierros. Seuraavana päivänä alkoi matka kohti kotimaata ja Porkkalanniemeä.

 

Merimiinoja (varmaankin käyttämättömiä)

Sataman perinteinen vuokrapurkkari