Itäisen Suomenlahden satamia ja saaristoa

Kotka

Kotkan matkahuollossa odotti ystäväni Eeron Kajaanista lähettämä paketti. Lähetys sisälsi ankkurivinssin ketjupyörän ja Pidä Saaristo Siistinä ry:n vuositarrat, jotka olivat tulleet kotiositteeseen matkalle lähdön jälkeen. Kävin hakemassa paketin kävellen ja paluumatkalla ehdin vielä rautatieasemalle saattelemaan Sakaria junalle. 

Iltapäivällä piipahtivat työympyröistä tuttu Mari ja hänen puolisonsa antamassa vinkkejä lähialueen saarten satamista. Heillä oli niistä vuosikymmenien kokemus. Mari kertoi itäisen Suomenlahden tilan kohenneen silmämääräisesti arvioituna viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Tätä havaintoa tukevat myös Luken tilastot. Ympäristömyrkkyjen määrä on pudonnut esimerkiksi kaloissa tuolla aikajaksolla kolmannekseen. Nykyisin vähentyminen on taantunut ja tilalle on tullut uusia yhdisteitä. 

Valitettavasti rehevöityminen jatkuu edelleen ja tehtävää riittää. Suomenlahden ja Saaristomeren sisempien rannikkoalueiden tila on yleensä välttävä ja ulkosaariston tyydyttävä. Suomenlahden itäosissa tilanne on päinvastainen: ulkosaariston tila on sisäsaaristoa huonompi. Tämä viitannee Suomenlahden itä- ja eteläosien päästölähteisiin. 

Tein valmisteluja  seuraavana päivänä alkavalle yksinpurjehdukselle ulkosaaristoon. Ruokatarvikkeita, vesitankkien täyttämistä sekä septin ja jäteastioiden tyhjennystä. 

Kotkan vierassatama on palveluiltaan täydellinen jätehuoltoa lukuun ottamatta. Valitettavasti sataman kaikki jätteet mätetään samaan loppujäteastiaan. Ei astiaa edes biojätteelle. Lähin pakkausjätteiden keräyspiste sijaitsee reilun kahdeksansadan metrin päässä lahden toisella puolella, joskin sieltä puuttui astia muovipakkauksille. Voiko tämä olla seurausta paikkakunnalla sijaitsevasta airinapolttolaitoksesta. Ei niin väliä, kun laitoksessa palaa kivasti kaikki, biojätekin😥. 

Kotkan vierasvenesatama saunan terassilta kuvattuna

Linkki Kotkan vierasvenesatamasta kertovaan Vene-lehden tekstiin https://venelehti.fi/?satama=149-kotka-sapokka

Hamina

Tervasaaren uusi vierasvenelaituri

Haminan Tervasaaren vierasvenesatama on uusi ja nyt keväällä osa palvelurakennuksista on vielä kesken. Valitettavasti sataman ainut toimiva septin tyhjennyspiste on rempan vuoksi pois käytöstä. Biojätteelle ei ole myöskään täällä astiaa. Ei edes satamapalveluja myyvässä ravintolassa. Olisiko syynä sama Kotkan tauti. Kaikille muille jätteille löytyi jäteastiat. Satamassa käytettävissä vierailijoille sauna. Kävin satamassa viisi vuotta sitten, tosin autolla. Tervistä, niin kuin aluetta paikalliset kutsuvat, ei ollut tuntea samaksi. Kaupunki on todellakin satsannut ympäristön viihtyvyyteen.

Lipputanko näkyy kauas merelle. Paikalliset pitävät sitä säätiedotteena. Mikäli lippu lasketaan alas, on luvassa kovaa tuulta ja merelle ei ole asiaa. 

 Loviisa

Laivasillan vierasvenesatama

Puuveneiden laituri

Matka Kaunissaaresta meni nimensä mukaisessa säässä, joskin tuuli loppui saapuessani Orrengrundinselälle tulevan salmen kohdalle. Purjeiden laskulle tilanne oli otollinen ennen takaani tulevan merentutkimuslaitoksen Arandan ohittamista. Avotuulessa en voisi ottaa mahdollista peräaaltoa vastaan purjein ilman vahinkojiibbiä tai sen voisi tehdä myös suurempi aalto ja tuulen puolella oli vastassa karikko. Loppumatkan parituntinen meni dieselillä.

 

Loviisan vierasvenesataman septinpumppu löytyi heti. Sen jälkeen veneen siirto peräpoijupaikalle. Lepuuttajat, köydet ja poijuhaka valmiiksi. Yksin liikkuessa täytyy entistä tarkemmin tehdä kaikki 

Androsina, oIkea helmi 110 vuoden takaa

mahdolliset valmistelut jo ennakkoon. Tilanteen ollessa päällä, köyden oikomisiin ei jää aikaa. Vene liukuun poijun vieritse kohti vierasvenelaituria. Poijuhaan kiinnittyessä veneen sivulla jää tarvittaessa vielä aikaa pieneen suunnan tai nopeuden korjausliikkeeseen. Tällä kertaa hetkeä aiemmin kiinnittyneen purjeveneen kippari tunnisti tilanteeni ja kysyi olenko yksin. Vastauksen saatuaan hän pyysi vaimoaan ottamaan veneen keulan laiturille vastaan. Jäi enää köysien kiristäminen ja päivä oli purjehduksen osalta ohi. 

Sataman merimuseo

Myöhemmin tuo naapuriveneen ystävällinen kippari paljastui työstään eläkkeellä olevaksi merikapteeniksi ja sain häneltä arvokkaita vinkkejä Loviisan ja Tammisaaren välin satamakohteisiin. Hän antoi myös käyntikorttinsa ja pyysi soittamaan, mikäli joutuisin jossain vaiheessa pulaan. Koskettavan ystävällinen pariskunta.

 

Laivasillan vierasvenesatamaa voi sanoa lähes täyden palvelun satamaksi. Pyykkituvasta ja saunasta muine perinteisine palveluineen maksoi mielellään parikymppisen vuorokaudelta. Saunan sai venekunta varata tunniksi. Minulle se riitti varsin hyvin, koska koirilla ei ollut asiaa tiloihin. Seuraavana päivänä koronarajoitukset löysäsivät ja saunat muuttuivat yhteissaunoiksi molemmille perinteisille sukupuolille erikseen. 

Satamassa on myös näkemisen arvoinen merimuseo.

Ei niin hyvää, ettei jotain huomautettavaa. Arvatkaa löytyikö biojäteastiaa. Sama tyyli, kuin parissa aiemmassa rannikon satamakaupungissa. Muovipakkauksille lähin astia löytyisi parin kilsan päässä olevan S-Marketin pihasta. 

Majasaari ja Riisiön virkistysalue

Majasaaren vierasvenelaituri

Ensimmäinen retkikohteeni oli Majasaari reilun kahdentoista meripeninkulman purjehduksen päässä Haminan edustalla. Reittini meni läpi sotahistoriallisen Ruotsinsalmen, missä Ruotsi ja Venäjä ottivat yhteen 1700-luvun sota-aluksilla. Kohteesta löytyi vierasvenelaituri, grillikatos tulipaikkoineen, kalojen savustusuuni, käymälät ja retkipolkuja. 

Purkkareille suosittelen kiinnittymistä aallonmurtajan laiturin päähän. Jäin itse pohjasta kiinni veden laskiessa muutamassa tunnissa 0,3 m. Vene oli tuolloin neljännessä poijussa. 

Majasaaren satama kuvattuna grillikatoksen suunnalta

Jätteidenpolttotynnyri ja roskilla miksattu kokko

Saarilla on käytössä roskaton retkeily, jossa jokainen vie retkeillessä syntyvät jätteensä myös pois. Saaren majan pihalta ja vierasvenesataman lähettyviltä löytyi kuitenkin käytetyistä öljytynnyreistä tehdyt jätteenpolttoastiat ja kokkoon oli kerätty muuta palavaa rojua, kuten tyynyjä. Käytäntö ei kerro lain ja hyvän tavan mukaisesta jätteiden käsittelystä. Roskasivistys ei ole tainnut vielä saavuttaa näitä saaria. 

Linkki saaresta kertovaan tekstiin https://www.hamina.fi/asukkaalle/wp-content/uploads/sites/12/2018/02/Majasaari_05_2015_tulostettava.pdf

Tammion kalastajakylä

Tammion kalastajakylä on nykyisin enemmän harrastaja kalastajien kesäasuttama kylä. Lehtilööpin mukaan saarella asuisi vain yksi vakituinen asukas. 

Tammion sataman idyllistä rantaa

Matkapäiväksi sattui tuulisempi päivä. Onneksi olin liikkeellä aamupäivästä, jolloin sataman peräpoijuun kiinnittyminen yksin onnistui sivutuuleen vielä 6 - 8 m/s tuulessa . Iltapäivällä tuuli yltyi 10 - 12 m/s ja yöksi annettiin aallokko ja tuulivaroitus. Jouduin triplaamaan veneen kiinnitykset. Veneen tuuligeneraattori ulvoi kierroksilla niin, ettei takakajuuttaan ollut mitään asiaa nukkumatilla. Lisäksi jääkaapin ylälokeron vesipankit olivat jäätyneet yhdeksi köntiksi, mitä ei normaalisti tapahdu. 

Kuvassa taustalla vierasvenesataman laituri

Saaren henkilöliikennettä Kotkasta hoitaa Vikla 3 risteilyalus viikonloppuisin. Sain seurata vierestä matkustajien saapumista saarelle. Saaren väkiluku moninkertaistui aluksen saavuttua satamaan. En kadehtinut lainkaan kipparin osaa aluksen lähtiessä yli kahdentoista metrisekunnin tuuleen paluumatkalle kohti Kotkaa. 

Vierassatamassa ei ole perinteisiä satamapalveluja, toisin laiturilta löytyy jotain ainutkertaista, kuten veneilijän matkakirjasto, jossa voit vaihtaa matkadekkarisi uuteen luettavaan. 

Linkki Tammiosta kertovaan Vene-lehden tekstiin https://venelehti.fi/?satama=116-tammio

Ulko-Tammio, jatkosodan linnake

Luonnoltaan poikkeuksellisen vaihteleva Ulko-Tammion saari kuuluu itäisen Suomenlahden luonnonsuojelualueeseen. Köliveneiden kiinnittymiselle on on luoteesta avautuva kapea merenlahti, jonka laiturissa on peräpoijut. Saaren vastakkaiselta puolelta löytyy myös peräankkuri-keula kallioon rantautumisvaihtoehto. Syvemmällä lahdessa on kölittömille veneille laiturin peräpoijupaikat. 

Saaren kaakonpuoleinen matalampi vierasvenesatama

Ulko-Tammion luoteiseen avautuvan lahden vierasvenelaituri

Aurinkoinen sää sää suosi matkaajaa. Päivän aikana ehdin kierrellä kaikki merkityt polut ja vähän ulkopuolellakin johtuen riittämättömistä merkinnöistä. Mielenkiintoisia linnakkeita erilaisille torjuntakalustoille. Tykit on jouduttu purkamaan pois rauhanehtojen mukaisesti, mutta paikalle on tuotu jälkeenpäin pari museoitua tykkiä. 

Toinen saaren tykeistä

Saaren tunneliin tutustumista varten muistin varata otsalampun, mutta olisi ollut järkevää tarkistaa myös paristot. Led ei jaksanut edes hehkua ja Pica sai pimeydessä oppaan pestin.

Saaren autiotupa oli entinen sota-ajan sotku. Siinä oli kahden hengen ja neljänhengen huoneet tulisijoin. 

Vierasvenelaiturin grillikatos oli juuri saanut Metsähallitukselta uuden tulisijan. Saaren paikalliset vakituiset retkeilijät olivat tehneet talkoilla tarvittavat muutokset katokseen ja huolehtivat tulisijan kuivuvan tulilaastin jälkihoidosta. Saarella on lisäksi savustusuunit.

Saarelle saapui hiukan ennen venettämme kotkalainen pariskunta purjeveneellä. Nostan edelleen kipparinhattua tuon pariskunnan toimille. He olivat keränneet illan aikana saarelta niin paljon jätettä, ettei se enää mahtunut heidän veneensä varastotiloihin. Onneksi kätköistä löytyi jätesäkki, jolla he saivat jätteet kulkemaan satamaan veneen uimatasolla. Suurimmassa osassa muovipakkauksista oli kyyrilliset tuoteselosteet. 

Linkki saaren nähtävyyksiin https://www.luontoon.fi/ulko-tammio

Haapasaari

Purjehdusmatkan Ulko-Tammiosta Hapasaareen kulki sisäisten aluevesien ulkorajan ulkopuolelta Koivuluodon ja Kilpisaaren kautta. Noille saarille rantautuminen olisi ollut kuitenkin yksin liian haasteellista ankkuroitumalla, joten sen sai unohtaa. 

Haapasaaren sisäsatamaan tuleva väylä on äkkiseltään ahtaan oloinen. Veneen molemmille sivuille jää viittoihin matkaa ainoastaan metri ja väylän syvyydeksi on merkitty 1,8 m. 

Voisi sanoa, että Haapasaaren vierasvenesataman palvelut rajoittuvat vessan avaimeen ja vesipostiin ilman heinäpaalia, tosin enempää en ollutkaan vailla. Kaikki muu saaren nähtävä korvasi puutteet monin verroin. 

Yksi idyllisimmistä käymistäni kylistä. Kirkko heti laiturin tuntumassa. Käymälät palvelevat niin kirkon, kuin satamankin asiakkaita. 

Saarella on pieni osuuskuntaperiaatteella toimiva kyläkauppa, josta löytyy kaikki tarpeellinen. 

Miltei lahden pohjukassa olevan vierasvenesataman läheisyydessä lenteli ja uiskenteli useita pesiviä lintuja. Lajeista muutama oli entuudestaan tuttuja ja mukanani olevasta lintukirjasta löysin nimet suurimmalle osalle.  

Mustakurkku-uikku pariskunta

Linnun nimeksi selvisi silkkiuikku. Levinneisyys yltää jopa Oulujärven korkeudelle. 

Tämä "Apulannan kurkku suorana kirkuva lokki" tarkentui kirjan perusteella kalalokiksi

Linkistä lisää tietoa tästä ihanasta ulkosaariston saaresta. https://www.haapasaari.net/haapasaari

Ulko-Nuokko

Ulko-ja Sisä-Nuokon välinen korkeakallioinen salmi ilmestyi näkyviin merisumun keskeltä. Lahdella näkyvyys parani ja ensimmäisenä näkyviin tuli Pidä Saaristo Siistinä ry:n kelluva septiasema. Merikarttaan oli merkitty satama Sisä-Nuokon puolelle. Majasaaren ystävälliset eläkkeellä olevat herrat olivat kertoneet purkkareiden laiturin poijujen olevan Ulko-Nuokon puolella. Samaset sedät olivat turvallisesti saatelleet meidät pyytämättämme kartalla väylättömästä Rullourinsalmesta. 

Ulko-Nuokon laituri

Sisä-Nuokon matalamman syväuksen venelaituri

Nuokkojen välinen salmi

Olihan taas upea ranta laitureineen. Laiturin kaakkoispuolella jylhät pystysuorat kalliot, jotka jatkuivat yhtä pystyinä myös vedenalla. Osa venepaikoista on suoraan kalliokiinnikkeissä. Oli keväinen perjantai aamupäivä, joten paikalla ei ollut vielä muita veneitä. 

Upea kallioinen satama grillikatoksineen

Laiturissa ollessa valmistui ensimmäiset vegaanit Puuskamuikkusen kauraletut korvaamaan kaupantätin tortilloja. Resepti oli kehitelty perinteisestä lettutaikinasta. Niistä myöhemmin enemmän toisen otsikon alla. 

Nuokoista lisää https://kyvi.fi/kohteet/hamina/nuokot/

Rankin saari

Rankin satama

Kotka, Rankki on kaikille tuttu merisäätiedotuksesta. Yönvanhaksi veneilijä pääsee laiturissa parilla kympillä. Tarjolla sähköä ja wc:kin, mikäli Ravintola Rankin Sotku on avoinna. Laiturissa on ollut aiemmin muutama poiju, mutta nyt ne ovat olleet lojumassa laiturilla kertoman mukaan parisen vuotta. Meriveden korkeuden vaihtelu tekee poijujen pohjassa pysymisestä haasteellisen. Veneilijöille satamassa ei ole jätehuoltoa. 

Sataman entinen ampumasuoja

Saari on entinen varuskuntasaari. Tykkejä on ripoteltu saarelle useampia. Osa taitaa olla edelleen toimintakykyisenä, koska ne oli aidattu ja keltaiset kyltit varoittivat alueella liikkumista edesvastuun uhalla. Yhdestä tykistä jopa huolestuin, koska mielestäni se oli suunnattu päin omia, eli Kotkaa kohti. Tähänastiset näkemäni tykit ovat olleet suunnattuina itään. Kävin ihan tarkistamassa suuntauksen ja Kotkaan se näytti. Onneksi putki oli suunnattu lähes vaakatasoon, joten ammuksen ballistinen rata olisi päättynyt muutama kilometrin päässä mereen. Yksi länsipuolen tykeistä oli suunnattu Ruotsiin, mutta siitä puuttuivat sisuskalut kokonaan. Taisi sekin olla myös hiukan nuokuksissa alaviistoon.  

Eteläkärjen pussauspenkki

Saarella on aika paljon nähtävää luonnon kallioiden lisäksi. Itseäni viehätti saaren eteläpään majakan rauniot 1830-luvulta. 

Majakan rauniot ja taustalla Suursaari

Mukaan kannattaa ottaa otsalamppu, koska ainakin valonheitinaseman kallionalaisiin tiloihin pääsi ilman sorkkarautaa. 


Esterataa jumpanhimoisille

Saaresta enemmän https://kotkansaaret.fi/saaret/rankki/

Pyhtään Kaunissaari

Purjehdin Rankista Kaunissaareen noin 5- 6 metrisekunnin vastatuuleen. Saareen satamaan tultuani huomasin sen olevan nimensä veroinen. Saaren vierassatama on remontissa, joten ajoin syvemmälle lahteen. Siellä on varattu vierasveneille tilapäisesti 3 aisapaikkaa. Satamamaksuun kuului yöpyminen, sähkö, suihku, grillihuone, käymälä ja jätehuolto, joskin se oli lukittuna. Mahdollisesti kuukauden kuluttua uusittu vierassatama on valmiina vastaanottamaan vieraitaan.

Sataman lahden pohjukkaa

Saaren kauppa oli avattu edellisenä viikonloppuna. Näin kauden ollessa vasta aluillaan, se on avoinna ainoastaan tarvittaessa. Perunapussin vuoksi en viitsinyt soitella kauppiasta paikalle. Joku kertoi kaupan olevan avoinna ilman soittoa ainakin yhteysaluksen vierailuaikoihin. Yhteysaluksen saavuttua poikkesin kaupassa. Huomasin, ettei vegaanit ruoat olleet vielä rantautuneet saarelle. Mahdollisesti kysyntä on liian vähäistä. 

Kanissaaren itärannan hiekkarantaa

Paikalliset kokoontumisajot noin 30 maitokärryn voimin 

Sataman portti etelään. Taustalla siintää Venäjän puolella oleva Suursaari

Kaunissaaresta enemmän http://www.kaunissaari.fi/

Svartholmenin linnoitus

Svartholmin vieraslaituri sijaitsee reilun viiden meripeninkulman päässä Loviisan satamasta. Viikonloppu iltoina laiturissa voi olla huonompi uniselle hiukan rauhatonta. Tämä oli ennakoitavissa jo saapuessamme laituriin alkuillasta. Suurimmalla osalla laiturilla olevista oli otteessaan tölkki. Huomasin ruotsinkielen saaneen kieliopillisia virikkeitä suomenkielestä. Tuo sama pilkun sijasta käytettävä v-kirjaimella alkava sanan perusmuoto esiintyi molemmissa kielissä. Illan tummetessa ja juomien vahvetessa ruotsinkieli kuulosti unohtuvan tyystin. Satamasta löytyy kesäravintolan lisäksi käymälä ja linnoitus oli tutustumisen arvoinen. 

Linnoitusta

Svartholmasta lisää https://www.visitloviisa.fi/nae-ja-koe/svartholman-merilinnoitus/

Bockhamn (Byon)

Kaakonpuoleinen laituri

Matias oli noussut veneeseen Loviisasta sunnuntai-iltana. Svartholmissa köysien laiturista päästämisen jälkeen otimme suunnaksi Bockhamnin lahden, jota eläköitynyt merikapteeni oli suositellut lämpimästi. Laiturissa oli ainoastaan pari moottorivenettä ja lahden keskellä poijussa isompi muotoilultaan poikkeava purkkari. Tottakai veneen tyyppi kiinnostaa ja veneen nimen perusteellan google paljasti sen Hans Cristian 43:ksi ja omistajaksi Tommy Hellstenin. Putkella räpsityistä kuvista selvisi myöhemmin omistajan olleen liikkeellä. Harmi ettei satuttu keskusteluetäisyydelle, niin olisin kutsunut hänet Puuskamuikkuseen retriitille😉.

Lahdelma osoittautui todella rauhalliseksi ja luonnoltaan äärettömän kauniiksi paikaksi. Lahdella oli kaksi rantautumispaikkaa: tämä kaakon puoleinen laituri ja lännen puoleinen kallioterassi. Läntisen terassilaiturin pohjoispäässä oli varoitus kivistä. Lisäksi jyrkkä kallio oli ainakin avojaloin vaarallisen liukas.

Edellisen nuotiopaikka ulkohuusseineen

Lännen puoleinen ”terassilaituri”

Pellingin satama (Sandholmen)

Sataman myyntikojut.

 Pellingin satamassa poikkesimme ainoastaan jädellä ja suihkussa. Tämä olisi varmaan sesongin aikana elävä paikka. Luonnonkalan himoisina olimme liikkeellä aivan liian aikaisin. Sataman torikojut olivat vielä tyhjillään. Kyltit kertoivat suurimman osan olevan kalakioskeja. Mutta nyt satamasta löytyi useita muita palveluja, kuten polttoaineenmyynti, kauppa ja ravintola. Rannan pohjoispuolelta lähti kyltin mukaan polku käymälälle ja grillikatokselle. 

Tove Jansson vietti paljon aikaansa näillä saarilla. Erityisesti Pellingin eteläpuolella olevalla Klovaharunin luodolla, jossa Hänellä oli kesämökkiKylän tarinan mukaan Muumitalo olisi saanut muotonsa Pellingin vanhasta majakasta. Toinen lähde kertoi tornimuodon tulevan Tukholman saaristossa olevan kesänviettopaikan mukaan. Tehdään tasapeli, molempi parempi.

Ja lopuksi jätepisteytys.. Rannalla oli kaksi 5 kuution blandat avfall syväkeräysastiaa, muttei muita. Lyhyen koiran pissatus/stalkkauksen jälkeen biojäteastiaa ei ollut edes ravintolalla. Arvosana välttävä 6.

Pirttisaari

Vihdoinkin Pellingin jälkeen avovettä ja tuulta niin, että voimme nostaa purjeet. Luovien, mutta hyvä niinkin. Molemmilla seiloreilla suut messingillä. Pirttisaaren laituriin saapuessa saimme seurata yhtäaikaa satamaan tulleen lähes satajalkaisen Svanhild kuunarin kiinnittymistä toiselle puolelle laituriamme. Alus oli koululaisten leirikäytössä. Oliskohan leirejä meille senioriteineille?

Soratie kohti Makkarauddenia kulki osin tavanomaisessa havupuumetsässä, mikä ei järin sykähdyttänyt viimeisen kuukauden näkymien jälkeen. Tien päättyessä näkyviin tuli luoksensa kutsuvat rantakalliot. Näkymä avautuu merelle. Kaukana taivaanrannalla siintää Söderskärin Muumi-majakka. Luoja, mikä näky illan pehmeässä valossa. Tunnen, miten hengitys pidättyy ja muuttuu toisenlaiseksi tiedostamattani. Ihana puristava tunne rinnassa. Eino Leinon nocturne saa toisen taustan ja vaiennan aatokseni. Kaunista, niin kaunista. Santorini kalpenee tämän rinnalla. Amen.

Näkymä Makkarauddenilta Lervikeniin

Söderskär

Söderskärin majakka oli näyttäytynyt taivaanrannalla jo parina purjehduspäivänä. Tämä Muumipapasta tuttu majakkasaari kiehtoi joka kerta enemmän ja enemmän sen hakeutuessa kiikareiden näkökenttään. Lähestyimme sitä genuan voimalla idän suunnasta. Matias oli ruorissa ja itse räpsin luurilla ja pötkylällä kuvia sen minkä ehdin. Saari on rauhoitettu, joten sinne ei pääse rantautumaan. Suunnittelimme myös ankkurointia, mutta luovuimme ajatuksesta aallokon vuoksi. Oli aika huippua sivuttaa Puuskamuikkusella purjein tuo Majakka, joka on tullut tutuksi ikäisestäni Muumupappa ja meri kirjasta.

Sipoon Kaunissaari

Vierassatama

 Jatkoimme Söderskärin jälkeen matkaa perin tyytyväisinä kohti Kaunissaarta. Genua jaksoi vetää avotuulessa ja minneppä meillä olisi kiire. Iso sai levätä puomilla. Sesongista ei edelleenkään havaintoa. Kahdeksastakymmenestä Kaunissaaren venepaikasta oli käytössä 3. Saarella on kesäisin ravintola, Kelluva septityhjennys löytyy saaren koilispuolelta yhteyslaiturin tienoilta. Kompostikäymälöitä löytyy useista eri paikoissa. Samoin vesipisteitä on ripoteltu ympäri saarta. Vesi tulee mantereelta. Sähköjä ei saarella ole. Jätteet on pyydetty kuljettamaan mantereelle. Siitä huolimatta jätekatoksesta löytyy sekajätteelle, pakkausmuoville, lasille ja metallille astiat. Pantillisille tölkeille on omat lukitut astiat. Jätepisteissä saari saa kiitettävän ysin. Onko kerättäviä jätelajeja jopa liikaa liikenneinfrattomalle saarelle. Muuten bueno

Näkymä saaren eteläisimmästä kärjestä kohti Söderskäriä.

Pihlajasaari

Aurinkoinen ja lämmin sää suosivat edelleen jatkaessamme aamupäivällä matkaa kohti pääkaupunkiseutua. Molemmat matkaajat alkoivat olla suihkun tarpeessa ja Haisulin osaa ei kumpikaan suostunut ottamaan roolikseen. Leppoisa 1-3 metrisekunnin tuuli ei pahemmin kallistellut purjein etenevää venettä. Vajaan kahdenkymmenen merimailin matkaan meni aikaa neljännes vuorokaudesta. Mihinpä meillä kiire.

Enpä ole ennemmin tiennyt näin upeista pääkaupunkiseudun maisemista. Laiturin rauhoituttua pääsivät Itäisen Pihlajasaaren kaksi satakieltä ihastuttamaan konsertillaan. Ei suotta satakieleksi nimetty. 

Kesäöinen Helsinki

Vallisaari

Vallisaari on käymisenarvoinen paikka. Vierasvenelaiturit olivat hiukan vesibussiliikenteen peräaalloille herkät. Veneen keulaköyteen on syytä jättää riittävästi pituutta. Varsinkin laiturin eteläpuolella keulaportaat ovat vaarassa. 

Kulkureitit ovat suurimmaksi osaksi esteettömät ainakin lastenvaunujen kanssa liikkuessa. Metsähallituksen sivuilla varoitellaan reittien ulkopuolella putoamisvaarasta. Tulevaisuudessa saaresta tulee kehittymään todella monipuolinen retkikohde, jahka vuosisatojen aikaiset sotilaskäytön romut saadaan raivattua niille kuuluviin paikkoihin. Esimerkiksi saaressa oleva lampi on uimakiellossa sinne upotettujen romujen vuoksi. Jätehuollon historiaa sivunneena en olisi suuresti ihmeissäni, mikäli sieltä löytyisi myös räjähteitä. 

Vierailuni ajankohtaa seuraavana päivänä alkoi Helsinki Bienaali nykytaiteen kansainvälinen näyttely. Esilläolevista töistä sain otettua ainoastaan yhden alla olevan räpsyn

Vallisaaren vierassatama

Kustaanmiekan loisto

Helsingin saaristoa

Helsingin Biennialin taidetta (Alicja Kwade)

Lauttasaari

Olin sopinut Laurin kanssa tapaamisen Lauttasaareen, josta hän lähti mukaan matkalle kohti Hankoa. Olin kuullut Helsinginfors sägelkluppenista (HSK) aiemmin, ja oletin tulevani maamme edistyksellisimpiin kuuluvaan pursiseuran tukikohtaan. Venepaikan varaaminen onnistui hyvin satamapaikka.comin kautta. Satamasta löytyy polttoaineen tankkaus, septi, vesi, ravintola, sauna sosiaalitiloineen, mutta jätehuoltoa ei. Mielestäni satama ei ansaitse nykyistä jätehuolto-käsitettä pelkällä sekajäteastialla ja pantillisten muovipullojen keräämisellä. Kysyin eräältä seuran jäseneltä biojätteen keräyksestä. Hän arveli, ettei sitä tarvitse näin vähäisille vierasveneiden määrille. No höh. Sehän on seuran jäsenten hyväksi oleva tämänpäivän mukainen kierrätyspalvelu. HSK:n jätehuolto saa minulta kouluarvosanan neljä. Valitettavaa.. terveisiä seuran hallitukselle.

Lauttasaaren HSK:n vierasvenesatama

Matkakertomus jatkuu läntisen Suomenlahden satamia ja saaristoa otsikon alla.