Kohti Ahvenanmaata

Matkakertomus Kuopiosta Saimaan kanavan kautta itäiselle Suomenlahdelle ja sieltä edelleen kohti länttä jatkuu Taalintehtaalta Ahvenanmaan ympäri ja takaisin Taalintehtaalle.

Helsingholmen

Matka Taalintehtaalta kohti Helsingholmenin saarta taittui tyynessä säässä moottorin voimin. Joskaan alkumatkan kapealla ja sokkeloisella väylällä purjeiden nostoon ei olisi ollut mahdollisuutta. Taalintehtaalta länteen pääsee oikaisemaan Lövön sillan alitse alle 19 metrin mastolla. 

Helsingnholmenin saari osoittautui oikeanlaiseksi paikaksi juhannuksen viettoon. Kaikki sataman venepaikat eivät olleet edes käytössä ja illan meno koostui lähinnä rannan pöydissä aterimien kilinästä ja puheen sorinasta. Laiturin tuntumasta löytyy kesäkioski ja savustetun kalan myyntipiste. Sataman jätehuoltopalvelut on järjestetty kohtuullisen hyvin. Satamassa on kelluva septityhjennys, käymälät, bio- ja sekajätteen sekä lasin ja metallinkeräys. Saarikohteena arvosanaksi jätehuollosta kahdeksan. Satama on PSS ry:n ylläpitämä, josta peukku heille.

Alkuillasta laturin veneilijät saivat nähdä ilmaisen  jännitysnäytelmän. Alta nelkytjalkasen purjeveneen yrittäessä laituriin. Viimeistään siinä vaiheessa valpastuvat muutkin, kun kippari unohti kiinnittää poijuhaan laituriin tullessaan. Veneessä oli ainoastaan yksi lepuuttaja perässä ja sekin oli mahdollisesti unohduksen syytä. Isopurje roikkui edelleen maston puolivälissä. Ensimmäisen epäonnistuneen laituriin tulon jälkeen hän yritti kääntää venettä muiden veneiden takaköysien välissä ja lopputuloksen voi jo arvata. Moottori sammui laiturissa olleen purkkarin kiinnitysliinan kääriytyessä potkuriin. Liinan irroittamisen jäkeen moottori käynnistyi ja kippari katsoi viisaammakseen poistuaa veneineen paikalta. Olikohan syynä dionysoksen hurmos vai jokin muu sairaus. Myöhemmin laiturilla kuulin merivartioston kiinnostuneen veneilijän kunnosta ja ottaneen veneen kylkihinaukseen saaren toisella puolen.

 Tunnhamn

Tunnhamin saari sijaitsee Hellsingholmista vajaa kahdeksan merimailia etelä-lounaaseen. Luoteistuuli antoi matkanopeudeksi mukavan 5 - 6 solmua nopeuden.  Tuolla ei kuitenkaan ole paljon merkitystä, koska olet perillä purjehtiessa jo köysien irrotessa laiturista. Tunhamnin satamasta löytyy parisenkymmentä poijupaikkaa. Laiturisähköä tarvitsevilla kannatta mennä laiturin alkupäähän ehkäistäkseen jatkoroikkavirityksiä. Rannan vanhemmassa talossa myydään vierailijoille savustettua kalaa, saaristolaisleipää,  leivoksia ja lampaanvillasta valmistettuja lähituotteita. Nuo ajoittain villansa luovuttavat elikot käyskentelevät vapaina ainakin tässä osassa saarta. 

Minulla oli ilo tutustua Loviisan satamassa Jaakkoon, entiseen merikapteeniin. Häneltä olen saanut kallisarvoisia vinkkejä reitteihin ja satamiin. Hän antoi myös vinkin Benedict Zilliacuksen Ulkosaaristossa kirjasta. Kirja kertoo Gullkronan ja Kökarin välisen alueen saarten asukkaiden historiasta ja elämästä. Sain sen luettavaksi Taalintehtaalta mukaani tulleelta matkakumppanilta kirjastoversiona. Kirja on tilattu myös Puuskamuikkusen käsikirjastoon. Kirjan avulla ymmärtää ja pääsee vielä lähemmäksi saarten elämää. Harmillista, että maitopurkkiruotsini ei ihan riitä syvällisempiin keskusteluihin paikallisten asukkaiden kanssa. No, onneksi löytyy vielä hymyn saattelema reipas ”moikka” tervehdys. Sillä pääsee jo aika pitkälle.

Illalla oli ilo tutustua myös naapuriveneen purjehtivaan pariskuntaan. He ovat kiertäneet Ahvenanmaan useampaan kertaan ja nyt myös oman karttani Ahvenanmaan kokemisen arvoiset retkisatamat on ympyröity lyikkärillä. Kiva tavata ystävällisiä ja avuliaita matkaajia. 

Aspö

Alkumatka Tunhamnista olisi ollu 8 - 10 metrisekunnin tuulessa kallistelua, joten pelrigenua sai päkättää. Tuulen kääntyessä sivulle saivat vetovastuun vuorostaan purjeet niin kauaksi aikaa, kun reitti kääntyi vastaiseksi ja kallistusmittari näytti pohjalukemia. 

Olimme ajoissa Aspåssa ja vierasvenepaikat lähtivät iltapäivän aikaan täyttymään tasaiseen tahtiin. Paikalla oli vielä pari juhannuksen juhlijaa. 

Aspö on todellakin vierailun arvoinen paikka. Kallioon maalatuilla valkoisilla pisteillä merkitty luontopolku kiersi lahden toisella olevan kallion päälle. Kalliolta avautuvat saaristomeren huikeat maisemat saivat pidättämään henkeä. Illemmalla näkymä varaussaunan terassilta kruunasi päivän. Samoin pulahtaessa mereen näkymä rannalle päin, jossa saunan edustan leppälehvistön läpi suodattuvat auringonsäteet kimmeltyivät tähdiksi. Taustalla valkoinen osittain siluettina reunoiltaan hohtava kirkko. Sijaintinsa perustella tämä voisi olla kirkkosauna.

Oli sunnuntai, eikä ollut tarvetta dyykkaukselle ja jätepiste jäi tsekkausta vaille. PSS ry oli toteuttanut käymälän, joten oletan jätehuoneen astiavalikoman olevan saarten seka, metalli ja lasi. 

Österskär

Österskärin vierasvenesatamassa olisi varmaan saanut olla rauhassa, koska kiinnityspoijuja oli jäljellä enää yksi. Idylliseltä vaikuttava muutaman talon saaristolaiskylä ei kuitenkaan ollut niin luokseen kutsuva, että olisimme jääneet sinne lounasta pidemmäksi aikaa. Saaressa ei ollut vikaa, mutta makaronilaatikkoonkin voi kyllästyä, mikäli sitä saa joka päivä. Sorry Österskär..

Kökar

 Matka Kökariin jatkui pläkässä. Matkan aikana ylittyi myös ”puolivaltakunnan” raja, joten styrpuurin puoleiseen saalinkiin nousi Ahvenanmaan vieraslippu. Sandvikenin satamatoimisto on leirintäalueen kanssa yhteinen. Vastaanoton yhteydessä toimii pieni kioski ja ravintola. Tarjolla oli myös savustettua kalaa. En voinut olla ostamatta savukampelaa, johon olin ihastunut jo lapsena asuessamme aivan eteläisessä Ruotsissa. Samoin kävi ravintolan aamupalalle. Iskin nälkäisenä silmäni tarjolla oleviin leivänpäällisiin ja puuroon. Kutsu oli kuin seireenien huudot Odysseialle..

Muonavarastojen täydennystä haimme saapumisiltana vuokrafillareilla neljän kilsan päässä olevasta Karlsbystä. Nähtävästi kaupan asiakkaissa on vähän lihattomalla ruokavaliolla eläviä, koska ainoat lihattomat tuotteet olivat vihanneksia ja hedelmiä. Ilmastonmuutosta ei pelätä vielä tarpeeksi ja edellisistä sinilevälautoista on aikaa miltei vuosi. 

Sataman septipumppu oli sanonut toimintakykynsä irti jo vuosia sitten, eikä uuteen ole ollut liikeneviä euroja. Jostain syystä PSS ei toimi täällä. Muutoin jätehuolto on järjestetty lähes kiitettävällä tavalla. Ainoastaan muovipakkausten keräysastia puuttuu. Biojätteelle oli kaksi kompostoria. Arvosanaksi yhdeksän, koska heillä oli kuitenkin osoitettavissa toimiva septintyhjennys toisessa satamassa.

Bänö-ön

Kökarista lähtiessä alkoi näkyä jonkin verran merisumua, mutten osannut kiinnittää sen kummemmin huomiota. Parin merimailin jälkeen näkyvyys putosi muutamaan kymmeneen metriin ja olimme väylällä, jota pitkin kulkee saarten yhteysalukset. Moottori sammuksiin ja varmistus kuuntelemalla, ettei aluksia ollut kuuluvilla väylän ylittämisen aikana. Vene plotterin ja toisen navigointiapin turvin läheisen saaren tuntumaan ankkuriin. Nyt oli vihdoinkin aikaa tutustua veneen tutkan ohjekirjaan. Jatkossa pidän tutkan päällä moottorilla kuljettaessa ihan vain harjoituksen vuoksi. Vajaan tunnin odottelun jälkeen saaristomaisemat palasivat näkyviin ja matka jatkui tyynessä moottorilla.

Turun Partio-Sissien Suuri satamakirja II (Ahvenanmaa) on päivitetty keväällä 2021, joten satamatiedot luonnonsatamista täyden palvelun vierassatamiin ovat tuoreimmat mahdolliset. Kirjan karttapiirroksen mukaan lähestyminen Banö-ön kallioiseen pohjoisrantaan onnistui mainiosti. Nyt tuuli oli kaakosta ja oli kiristettävä ankkuria kertaalleen. Tuulen kääntyessä edelleen etelän kautta lännelle veneen perä vaati harusköyden rantaan. Kiitos Korhosen Artolle, joka toimitti minulle keväällä kiila-ankkurit kallioon kiinnittymistä varten. Nyt yksi niistä oli tarpeen. 

Näiden luonnonsatamien jätehuolto on omassa veneessä. Tässä tapauksessa veneestä löytyi aikille lajiteltaville jätteille keräysastiat. Tosin muovia oli kertynyt jo pari pussukkaa varastoon. Pican pissa ja kakkareissut olivat helpommin toteutettavissa, kuin pelkästään ankkurissa killuessa. 

Seglinge

 Seglingen vierasvenesatama on yksi matkan viihtyisimmistä satamista, vaikka sataman palvelut jäävät laituripoijuun, käymälään, astioiden pesupaikkaan ja laiturisähköön. Satamasta löytyi lisäksi muita vierailijoita viihdyttäviä yksityiskohtia, kuten vuokrafillarit, peffanalusia ja vilttejä illanistujaisiin, lainaan pingis- ja sulkapallomailoja, mölkkypelejä, tikanheittopaikka, lasten hiekkalaatikko ja leikkipaikka. Rantavaja, jossa saattoi keittää keittimellä vettä tiskaamiseen, oleskella, pieni kirjasto ja niin edelleen. Sai vaikutuksen, että täällä haluttiin vieraiden viihtyvän. Reilun puolen kilsan päässä olevan kaupan valikoima oli yllättävän suuri aiemmin totuttuihin saaristoputiikkeihin verrattuina. 

Saarelta olisi löytynyt myös retkeilypolku ja pari järveä uimista ajatellen, mutta ne jäävät seuraavaan kertaan.

Satamasta löytyi jäteastiat roskille, lasille ja metallille. Kysyessäni biojäteastiaa, hän pyysi tuomaan biojätteet hänelle, niin hän kuljettaa ne kotiinsa. Kerroin, että voin laittaa ne tällä kertaa omaan bokashiini. Kolme pakkausmuovipussukkaani hän otti mukaansa ja aikoi viedä paikalliseen muovinkeräykseen, joka on ollut saarella jo 18 vuotta. Toiset tekevät töitään puoliväkisin, toiset sydämellään hymyillen. Tämä yrittäjä oli niitä jälkimmäisiä.. Saarikohteen arvosana jätehuollosta kasi. Ysiin olisi päässyt paikalla sijaitsevilla jäteastioilla.

Enklinge

Matka jatkui vastatuuleen reilun kahdeksan meripeninkulman verran moottorin voimin Enklingen saaren vierassatamaan. Tälle päivälle oli luvannut reippaampaa tuulta, joten pareen pysyä Teilinselän tällä puolen. Satamamaksuun kuuluu sähkö, käymälä, grillikatos ja fillarit. Tee se itse saunanlämmityksellä jo kaivatun saunan saa tunniksi viidellätoista eurolla. Kauppa löytyi vajaan kilsan päästä. Saaren suositeltava käyntikohde on paikallinen museo. Oppaalla ei ollut kiirettä, joten saimme aika perusteellisen opastuksen.

Sataman jätehuolto oli hoidettu roskiksella. Kaupan vierestä löytyi ekopiste, jossa oli astiat lasille, metallille, kartsalle ja muoville. Sataman jätehuollosta arvosanaksi saarikohteena armosta seiska.

Väderskär

Aamulla tuulta ei riittänyt Enklingestä lähtiessä purjeisiin saakka. Teilin selän tuntumassa alkoi olla ja tuulta muuallakin kuin puuskissa. Loppumatka Väderskärin länsipuolelle meni kryssien puolenkymmenen metrisekunnin tuulessa. Tuulta oli jo liikaa Väderskärin pohjoispuolen saarten välissä ankkurointiin, joten tyydytiin kuvaamaan turvallisen välimatkan päässä karikkosesta rannasta. Myrskyluodon Maijasta tuttu Väderskärin saari oli ”tuolla täytyy käydä” listalla. Noihin aikoihin elämä ulkosaarilla ei ollut järin helppoa. Enää rannalta erottui ainoastaan Jannen venevajan katon katto-orret. 

Saggö, Lammskär

  Saggön saariryhmästä löytyy miltei jokaiselle tuulelle sopiva kiinnittymispaikka kallioon tai ankkuriin. Yritimme ensin etsiä lahden Baksärin puolelta, mutta sivutuulta oli liikaa. Ehdin lyödä ennakkoon kalliokiilatkin, mutta ne joutui hakemaan pois. Poistuessamme ankkurista, saaren toisella puolella oli miltei tyyntä ja aivan huippu paikka kallioon kiinnittymiseen. Peräankkuri veteen ja köysi kädessä kalliolle. Iltauinnin saattoi suorittaa hyppäämällä kalliolta suoraan veteen. Aika namia. Kuvaa tulee, jahka saadaan neljägee pelaaman.

Djupvik

 Djupvik on aalloilta suojaisa lahti pohjoistuulia lukuunottamatta. Tuuli oli nytkin tuolla kantilla, mutta parin metrisekunnin voima ei jaksa kammeta ankkuria irti morkkupohjasta. Tämäkin osoittautui todella upeaksi paikaksi. Veneestä poistuminen osoittautui paikoin kalliokiipeilyksi. Kiipeily kriteeri tulee minulle käsien käyttämisestä etenemisen apuna. Helppo kiipeäminen voisi olla kilpikonnakävelyä seisaaltaan. Lahden luontopolku kulki parinkymmenen metrin metrin päässä veneestä, mutta kiiveten sinne tuli matkaa vähintään tuplasti. Lahti on suosittu myös automatkailijoiden keskuudessa. Ahvenanmaan pisin luola sijaitsee reilun kilsan kävelymatkan päässä lahden pohjukasta.

Märket

Matka Djupvikenistä Sälskärin majakan kautta Suomen läntisimmälle maapalaselle Märketiin meni purjein voimin ainoastaan neljänneksen verran. Märketin etelälaidalla on kaksi poijua, joihin voi kiinnittää veneensä. Molemmat olivat varattuja, mutta tyynellä säällä poijuun sopii turvallisesti useampikin vene. Tämä oli eloni ensimäinen majakkavierailu ja aivan mahtava. Suomen majakkaseuran opas avasi Märketin historiaa. 

Ensker

Käringsund, Eckerö

Maarianhamina, Länsisatama

Maarianhaminen Länsisatama

Matka Käringsundista Maarianhaminaan meni miltei kokonaan purjein kryssimälla. Saimme kokea Ahvenanmerellä myös pienen jännitysnäytelmän moottorilla etenevän ketsin myötä. Autopilotilla etenevä kaksimastoinen olisi tullut kylkeen ilman väistöliikettämme. Väistön ja viereltä huutelun jälkeen kannelle ilmestyi kaksi hölmistynyttä mieshenkilöä. Boradoriksi nimetyn veneen kipparilla ei ainakaan järki päätä pakottanut. 

Maarianhaminan elintarvikekauppojen ikävä alkoi kumuloitua tyhjenevän jääkaapin myötä. Saariston kesäasukkaiden turvin pystyssä pysyvien putiikkien tarjonta on ollut lähinnä elintarvikekioskien tasoa, mutta hyvä niinkin. Nälkään ei näänny, mutta lihaton ja maidoton ruokavalio on aikamoinen haaste. Lähikalaa löytyy harvoista satamista. Tulevaisuuden maito- ja lihatuotteettomasta elintarviketarjonnasta ei ollut Maarianhaminan Salessa tietoakaan. Kymmenen minsan etsiskelyn jälkeen löytyi yksi ainoa tuote, Valion OddlyGoodin juusto. Lihattomat grillimakkarat löytyivät paikallisesta K-Marketista.

Satamamaksuun kuuluvat sauna, suihku, wc:t, laiturisähkö ja vesi sekä jätehuolto. Jätehuoltopalveluista löytyivät kaikki jätelajit biojätettä lukuunottamatta, joten veneen bokashipöpöt saivat viikkoannoksensa. Jätehuollosta pisteittä yhdeksän.

Merenkulkumuseon sisänäyttelytilaa

Maarianhaminan merenkulkumuseo ja purjelaiva Pommern ovat tutustumisen arvoiset sataman käyntikohteet. Museossa pääsi tutustumaan purjelaivojen tiloihin niiden uudelleen rakentamisen myötä. Pommernilla oli käytössä henkilökohtainen esittely luurilla ja kuulokkeilla, tosin en saanut ensimäistä toimimaan ja toisen tarinointi ei kohdistunut aivan haluamaani käyntikohteeseen. Saattoi olla vikaa minussakin.  

Tykkääsin kaupungista ja suosittelen käyntiä muillekin.

Purjelaiva Pommern

Länsisataman uutta ja vanhaa merenkulkukalustoa

Stora Stegskär

Stora Stegskär on reilun viiden meripeninkulman päässä Maarianhaminasta. Aivan huippu paikka kaupungin hulinan jälkeen, jos nyt Maarianhaminasta hulinaa löytyy. Reitti kulki miltei koko matkan saamaa väylää matkustajalaivojen kanssa, joten pidimme purjeet paketeissaan. Lisäksi vastatuuli helpotti päätöstä uhrata matkaan pari juuri tankattua diesellitraa. Tuuli yltyi saarella iltaa kohden ja jouduin hakkaamaan yhden lisäkiilan kallioon perästä sivulle vedettävää köyttä varten. Kallioiden aerodynaaminen muoto esti ainoastaan aallot, muttei tuulta, joka laskeutui heti kalliota myöten vesirajaan. 

Kökar, Källskär

Vajaan neljänkymmenen merimailin matka Stegskäristä Källskäriin kulki ulkokautta Vestergrundia pitkin länteen Köksrin selälle saakka. Kökarin selän puolivälissä tuuli hekkeini niin, että oli siirryttävä dieselvetoseksi.

Tämäkin saari oli ilmestykseltään aivan huikea. Harmillista, etten muistanut ystäväni ja mentorini Eeron vinkanneen saaren historiasta. Edellisen vuosisadan puolivälissä saarella oli asunut tukholmalainen vapaaherra ja myös Tove Jansson oli viihtynyt muutaman kesän. Heistä lisää tarinaa linkissä https://retkipaikka.fi/kokarin-kallskar-hammastyttaa-tallainen-on-omintakeisen-kreivin-saari-valimerellisine-puutarhoineen/

Utö

Utössä olin vieraillut kolme viikkoa aiemmin, joten valitsin nyt lahden pohjukassa olevan vierasvenesataman. Olimme paikalla jo puolelta päivin, jolloin suurin osa paikoista oli jo käytössä. Laiturissa ei ole poijuja, joten on tiputettava oma peräankkuri. Siitä huolimatta tykkäsin tästä satamasta enemmän. Satamassa on PSS ry:n käymälät ja jäteastiat lasille, metallille ja sekajätteelle. Juomavettä saa kaupan edessä olevasta kaivosta. Kaupan valikoima oli yllättävän laaja, joskin turhaan silmäni hakivat lihattomia makkaroita tai kaurajauhista. Taitaa mennä vuosia, ennen kuin ruokasivistys yltää näille huudeille. Mahdollisesti kysyntä on nii vähäistä.

Jätehuollon pisteitä on jaossa sama kuin edellisen blogini Utön Enskärin osalla.

Borstö

Borstö on myös ihana pieni muutaman talon saaristolaiskylä ja saari. Saarella kiertää luontopolku. Sataman välittömassä läheisyydessä on PSS:n käymälä, astiat metallille ja lasille. Sekajätettä en muista, koska en käytä näiden pienten satamien jätehuoltoa ihan vain periaatteen vuoksi. Roudaan jätteeni sinne, missä ne ajetaan jäteautoilla mantereen tavoin. Jätehuollon pisteitä armolliset saarikohteen kahdeksan.