Veneen siirto Kajaanista Suomenlahdelle

Ensimmäinen osuus."Kumipyöräkanaalia" Oulujärveltä Kallavedelle

Perjantaiaamun 7.5 säätilanne näytti lohduttomalle. Kainuuseen oli luvattu lunta 10-20 cm. Kainuun Sora Oy:n rekka ja Jokelaisen Ilkan nosturilla varustettu kuorma-auto saapuivat aamulla Paltaniemen satamaan. Paikallinen traktori puski satamaan vievän tien lumesta puhtaaksi. Nosto onnistui hyvin ja kuorma saatiin lähtövalmiiksi parissa tunnissa. Olin huolissani Paltaniemen törmälle nousemisesta ja varsinkin sen jälkeen, kun laskin kesärenkain varustetulla retkelyautollani "persemäen". Hiekoitimme mäen ennen kuorma-autojen nousuyritystä ja se riitti. Asfalttiosuudella vielä kerran kuorman korkeuden tsekkaus, jonka lukemiksi saatiin 4,7 m. 

Iisalmen ohitustie oli kierrettävä kiertopolkuja. Samoin Lapinlahden silta ja Kuopion moottoritien sillat Siilinjärveltä alkaen. Tämä kumipyöräkanavaosuus lienee epävihrein pätkä. Täytynee myöhemmin laskea tuon matkaosuuden hiilijalanjälki.

Vesillelasku tapahtui Pirttiniemen satamasta Kuopion Pursiseuran järjestämällä yhteisnostolla. Perjantai ja lauantai meni rikatessa ja purjehduskuntoon varustelussa. Sunnuntaina kauden avauspurjehdus Maljalahden dieselin tankkauspisteellä. Rullagenua ei toiminut toivotulla tavalla, mutta se oli korjattavissa pienellä lisäosalla. Olin tyytyväinen matkavarusteista löytyneestä pienestä akkurälläkastä, jolla homma onnistui. 

Kuopion Purjehtijat ry:n Pirttiniemen tukikohdan jätehuolto oli hoidettu mallikelpoisesti. Kaikille jätelajeille löytyi astiat. Jopa öljyille ja kiinteille öljyjätteille, kuten öljynsuodattimille. Voin paukuttaa henkseleitä. Kyseessä on veneen katsastustodistukseen merkitty uusi Puuskamuikkusen kotisatama.

Kuvassa miehistön ykköspaikkaa pitävä Pica, sileäkarvainen kettuterrieri-neiti. 

Kallavedeltä kohti Saimaan kanavaa

Leppävirran pursiseuran Korkeasaaren tukikohta.

Kauppisen Sakari oli lupautunut kaveriksi osuudelle Kuopiosta Kotkaan. Hän oli toiminut aiemmilla yhteisillä Välimerenpurjehduksilla kipparina. Kävin noutamassa Saken 11:11 junalta, jonka jälkeen pikainen kauppareissu paikalliseen markettiin. Satamassa pikainen perehdytys veneen turva ja muihin laitteisiin. Lokikirjaan merkittiin köysien irrotus laiturista kello 13:50 ja kauan odotettu matka sai alkaa.

Ensimmäisen päivän jälkeen loki näytti 29 merimailia. Kello 18:30 Puuskamuikkusen keula kurkki Leppävirran Pursiseuran Korkeasaaren laiturille. Tukikohta oli erittäin kauniilla paikalla. Loppupäivän työt jaettiin niin, että Sakke lämmitti saunan ja kippari valmisti ruoan. Päivä oli onnistunut.

Toinen matkapäivä

Tornator

 Toisen päivän matkaaminen alkoi 7:30. Vaikka tiesimme Konnuksen kanavan olevan heti syväväylän alussa, se yllätti meidät totaalisesti. Köydet olivat puoliksi paikoillaan ja lepuuttajat löytyivät vasta kiinnittyessämme kanavan kylkeen odottamaan vihreiden valojen syttymistä. Kanavanhoitaja sai varmaan ilmaisen realitykomedian näyttöpäätteelleen. No, ne olivat meidän molempien seiloreiden ekat sulut. Seuraavalla sululla olisi myös keulasta köysi valmiina. Taipaleen kanavalla yritti edelleen keula karkailla kohtalaisen sivutuulen vuoksi. Mastosta löytyy tuulipintaa yllättävän paljon. Heti Taipaleen kanavan jälkeen oli kiva ylläri kohdata Valtasen Pekan hankkima Oulujärvelle tuleva Tornator. Alus oli matkalla Kuopioon odottamaan kumipyöräkanaalin osuutta Kajaaniin. Toinen matkapäivä päättyi 44 nm jälkeen Järvisydämeen vartin yli neljä. 

Kolmas matkapäivä

Kolmas matkapäivä alkoi vasta kello 15:45 ensimmäisen vähähiilisyyden asiantuntija-etäkoulutuksen päättymisen jälkeen. Saavuimme Savonlinnaan illalla kahdeksan jälkeen. Vege-pizza oli tuolle päivälle ansaittu. Koko matkan Kuopiosta asti oli tuuli ollut vastainen ja kapeilla väylillä ei voinut edes haaveilla purjehtimisesta. Oli jyystettävä koneella.

Neljäs matkapäivä

Järvenpinnasta heijastuva Olavinlinnan siluettikuva jätettiin taakse aamulla puoli ysiltä. Puumala ilmestyi näkyviin 44 merimailin paahtamisen jälkeen. Puumalassa veneen lämmitin ei suostunut käynnistymään. Veneilykausi ei ollut vielä alkanut ja satamassa ei ollut tarjolla maasähköä. Tarkenimme makuupusseissa hyvin, mutta ongelma ei ollut vielä ratkennut. Latauksen merkkivalo ei ottanut aamulla sammuakseen. 

Auringonlasku Puumalan vierasvenesatamassa

Viides matkapäivä

Aloitimme Puumalasta matkan pilvisessä säässä, joka muuttui päivemmällä tihkusateeksi. Sähkövirran vähyyden vuoksi jouduimme katkaisemaan virran kaikista sähkölaitteista virran. Myös meri-VHF laitteesta. Saimaalla sade oli saanut nousemaan sumun, jolloin näkyvyys pieneni pahimmillaan viiteenkymmeneen metriin. Sakke siirtyi ruoriin suunnistamaan plotterin ja luurin kartan avulla. Itse puin päälle sateenpitävää ja siirryin tähystämään kannelle. Luonnollisesti pyrimme olemaan syväväylän reuna-alueilla. Niin kauan, kuin akuissa riittää virtaa, moottorin syöttöpumpun magneettiventtiili pysyy auki ja moottori käy. Emme uskaltaneet edes ajatella moottorin sammuttamista ennen Lappeenrantaa. Kello eteni perjantaina kohti korjaamoiden sulkemisaikaa. Saimme kuitenkin tilattua uuden laturin, joka olisi kuitenkin saatavilla vasta maanantaina. Oli tulossa viikonlopun kestävä pitstop Lappeenrannassa. 

Lappeenrannan vierassatamassa olivat kaikki tarpeelliset palvelut. Suihku ja wc olivat numerokoodin takana. Jätteiden lajittelupisteen avaimen sai Sataman loisteen palvelutiskiltä. Huoneesta löytyi biojätteen lisäksi astiat myös pakkausjätteille. Emme olleet lajitelleet veneessä jätteitä turhaan😇. täydet pisteet Lappeenrannan vierasvenesatamalle

Kuudes matkapäivä

Maanantaina soitto venehuoltoliikkeeseen kasilta. He kertoivat laturin olevan jo paikalla. Nakkasin repun selkään ja lähdin marssimaan kohti vajaan neljän kilsan päässä olevaa liikettä. Liikkeessä pikainen silmämääräinen tsekkaus ja laturi näytti samanlaiselta, tosin ampperimäärä oli tipahtanut entisestä 80:sta 65:een. Vielä reilu tunti ja pääsimme jännittämään latauksen merkkivalon syttymistä moottorin käynnistämisen jälkeen. Se toimi. Köydet irti, kohti kanavaa ja sen ensimmäistä Mälkiän sulkua. Kanavan suulla Saimaan kanavan VTS 11 radiokanavalla takaa lähestyvä rahtialus huuteli 8167 alusta. Kerroin sen olevan Puuskamuikkunen ja kuittasin odotuspyynnön. Huvialuksen vuoro oli tuon aluksen jälkeen. 

Sulutus eteni nopsasti ja kommelluksitta. Nuijamaan passien tarkastuspisteeseen tullessamme olimme hiukan ihmeissämme. Paikalla ei ollut minkään näköistä elämää. Laiturin lähellä oleva toimistokoppi oli tyhjä ja kävellessäni päärakennuksen lähettyville, kiinnitin sen pihalla kasvaviin lähes parimetrisiin koivujen taimiin. Sain numerotiedustelun kautta puhelinyhteyden tulliin ja sieltä luvattiin tulla paikalle. Nähtävästi kanavan henkilöliikenne oli edelleen talvi- tai koronaunilla. Kivat ja asialliset rajavartijat tsekkasivat passit, veneen rekisteriotteen ja leimasivat miehistöluettelot. Matkaajat saivat luvan jatkaa Nuijamaanjärven yli rajan toiselle puolelle kohti Soskuan sulkua. 

Venäjän tullitarkastus oli Soskuan sulkualtaassa. Vanhempi henkilö pyysi miehistöluettelot ja passit. Hänellä oli vaikeuksia saada tavattua veneen kylkeen kaunokirjaimin tarrattu nimi Puuskamuikkunen. ”Mikä on aluksen nimi”, hän kysyi lyhyen takovalla slaavilaisella aksentilla. Nimi oli kutakuinkin lausuttavissa ja hän poistui paikalta. Jonkin ajan kuluttua sama henkilö saapui nuoren naisen kanssa. Vartaloltaan huomattavasti sorjemmalla oli helpompi kontata veneen ahtaissa säilytystiloissa. Veneessä ei ollut mitään heitä kiinnostavaa. 

Kontatessani tullivirkailijattaren kanssa ahtaassa takakajuutan pistopunkassa, oloni oli hiukan hutera ensimmäisestä rokotteesta ja maskista huolimatta. Kummallakaan virkailijoista ei ollut suojamaskeja. Ehkä he olivat Sputnik-rokotteensa vuoksi yhtä itsevarmoja kuin Ruotsin armeija. Hehän käyttävät maastoasuissaankin heijastimia😉😄.

Saavuimme illalla kadeksan jälkeen viimeiselle Juustilan sululle, joka on ainut mahdollinen Venäjän puoleinen yöpymispaikka. Laiturin poijut odottivat tyhjinä. Laturiremppa, 7 sulkua, 31 nm ja kymmenen tuntia olivat päivän saldo. Miehistö sai olla osaansa perin tyytyväisenä😇. 

Seitsemäs matkapäivä

Viimeisen yhteisen matkapäivän aamuna lähdimme liikkeelle ennen seitsemää kanavanhoitajan vastatessa radiokutsuumme. Kanavan jälkeen Puuskamuikkusen miehistö kiitteli Saimaan kanavan henkilökuntaa ja toivotti kivaa kesää. Tämä kanavan viimeinen osuus oli mielestäni upein sitten koko tähänastisen matkaamisen. Vehmas ja rehevä karjalainen rantametsä kivikkoisine lahdenpoukamineen. Sakari olisi suostunut ottamaan Karjalan mielellään takaisin. Hän ehdotti, että josko olisi ”vahingossa” ajauduttu Viipuriin ja maan johdon tapaan kiistetty kaikki, eli ”ei me olla täällä” tyyliin. Kai se olisi helpompi kiistää veneen kahden miehistöön kuuluvan henkilön olemassaolo, kuin kokonaisen sotajoukon😉😄

Jonkin matkaa Viipurin jälkeen hävisivät kardinaaliviitat kokonaan. Kartasta ne löytyivät, mutta vesistöt loistivat tyhjyyttään. Perinteinen karttanavigointi olisi ollut haasteellista. Onneksi oli sähköiset kartat paikannustoiminnolla. Suomen rajavartioilta kysyessämme viitoista, he kertoivat niiden "hävinneen ensimmäisten jäittenlähtöjen jälkeen ja sen koommin niitä ei ole nähty"

Santion passintarkastukseen saapuessa jouduimme uudemman kerran soittamaan rajavartioston paikalle, josko he olisivat kiinnostuneita markustusasiakirjoistamme. Reilun puolentunnin odottelun jälkeen he saapuivat, tarkastivat passit ja toivottivat turvallista matkaa Kotkaan. 

Kuopio- Kotka välille matkaa tuli hiukan yli 300 merimailia ja dieseliä kului noin sata litraa. Siitäpä hiilijalanjäljen voi jo laskeakin. Purjeita emme ottaneet esille tuon siirto-osuuden aikana lainkaan väylien kapeuden ja vastaisen tuulen vuoksi. Suomenlahden puolella olisi ollut purjeiden nostoon jo mahdollisuus, mutta matkan aiemman viivästymisen vuoksi päätimme edetä dieselin voimin. 

Vielä iso kiitos purjehtijaystävälleni Sakarille kivasta seurasta ja juttutuokioista. Pistelit poskeesi nurkumatta kaikki valmistamani lihattoman ruokavalion kokkaamiset. Sushi-matto meillä jäi vielä testaamatta, mutta ehkä seuraavalla reissulla nautimme omavalmisteisista nori-käärö tuotoksista. Nyt oikea retki voi alkaa😊.