Puuskamuikkusen menu

Perusteita eettiselle ruokalistalle

Puuskamuikkusen ruokalistan tärkeimmät periaatteet ovat vähähiilinen tuotantotapa, lihattomuus, maidottomuus, kotimaisuus ja mikäli mahdollista lähellä tuotettu sekä luomuviljelty. Raaka-aineen valintaan vaikuttaa myös sen pakkausmateriaali. 

Juureni ovat maalla ja sieltä ovat peräisin myös parhaat lapsuusaikojeni muistot. Vanhemmillani oli 90-luvulle saakka maidontuotantotila, joten minun pitäisi olla ainakin jonkin verran tietoinen maatalouden tuotantotavoista. Tuolloin ei tiedetty niin paljon globaalista ympäristön tilasta ja oltiin ekologisina tuottajina sen ajan hengen mukaisesti.

Ei kiitos, eläinperäisille tuotteille

Oikeastaan nykyiseen lihattomaan ruokavalioon sain tartunnan lapsiltani. Samoin tutustuessani lähemmin ilmaston lämpenemiseen ja sen tuomiin vaikutuksiin, en voi ohittaa sitä pistämällä päätäni pensaaseen ja jatkaa eloani ilman, että miettisin omaa hiilijalanjälkeäni. 

Maatalous on suurin Itämeren rehevöitymiseen vaikuttava tekijä Suomessa. Lihan- ja maidontuotannolla on tässä iso rooli, sillä noin 70 % Suomen peltoalasta käytetään eläinpohjaisen ravinnon tuottamiseen. Lisäksi eläintuotanto aiheuttaa ilmastovaikutuksia eläinten ruuansulatuksen ja lannan vuoksi.  

 Kala on jees tietyin ehdoin

Ruokavalioni sisältää järvikaloja, tai niistä valmistettuja tuotteita. Mikäli niitä ei ole tarjolla, käytän kestävän kehityksen mukaisesti pyydettyä Itämeren silakkaa ja kilohailia. Kotimainen lähellä tuotettu kirjolohi löytyy enää ostoskoristani korkeintaan pari kertaa kuukaudessa. Aika harppaus entiseen verrattuna, jolloin tuota altaassa kasvanutta punalihaista kalaa oli ruokapöydässäni lähes päivittäin. Toki kala oli lähellä tuotettu, mutta sen tuoma sädekehä sameutui tietoisuuden seurauksena. Miten muuten voi suhtautua kasvatettuun kalaan, jos esimerkiksi yhden kilon lohen kasvattamiseen tarvitaan kaksi kiloa silakkaa. Suuremman joukon ihmisiä saa ravittua tuolla silakka määrällä suoraan ja ilman kasvattamisen rehevöittävää vaikutusta. Tonnikalaa saa kätköistäni ehtiä. Ne olen korvannut järvikaloista valmistetuilla säilykkeillä.

Kiitos, luomua mieluummin

Kotimaisuus ei ole aina tae ympäristöystävällisyydestä. Esimerkkinä vuodelta 2013, jolloin EU kielsi neonikokotinoidin käytön hyönteistentorjunta-aineena. Neonikotinoidi on hyönteisten hermomyrkky ja sen käyttöä pidetään yhtenä syynä hyönteisten kadolle. Meillä sitä on käytetty pääosin rypsin, rapsin ja sokerijuurikkaan viljelyssä torjunta-aineena. Suomella piti saada sen käyttöön vuosittain ”hätäpoikkeuslupa”, joka salli sen käytön 2020 saakka eriasteisin varauksin. Tässä taisi kuitenkin tehoviljely saada pissat omille kintuille, koska on huomattu hyönteispölytteisten kasvien keskimääräisten satotasojen laskemista viimeisen 20 vuoden aikana, kun samaan aikaan luomupeltojen satotasot ovat nousseet tai pysyneet ainakin ennallaan. Oma rakas Suomi-neitomme kuuluu tuohon samaan poikkeuslupia hakeneiden maiden ryhmään Balttian-maiden, Romanian ja Unkarin kanssa. Ei paljon naarata, sanois savolainen. Siis luomua mieluummin, kiitos. 

 Nikokotinoideista lisää

Kotimaisuus

Ruokakoriini valikoituu pääosin kotimaisia tuotteita. Maidottomien tuotteiden tuotekehitys on mennyt viimevuosina hurjasti eteenpäin. Valio on huomannut kehityssuunnan ja lähtenyt mukaan Oddlygood tuotteillaan kisaan pistämään esimerkiksi naapurimaan Oatlylle. Tykkään Oddlygoodin juustoista, mutta omille makunystyröille Oatlyn turkkilainen jogurtti pitää vielä kärkisijaa. 

Proteiinituotteiden valmistuksessa käytetään usein kookosöljyä. Kysyin Violifeltä heidän Creek juustonsa kookosöljyn alkuperämaata. Vastauksessaan he kertoivat sen olevan Indinesiasta, Filippiineiltä, Papualta ja Uudesta Guineasta. Valitettavasti tuo seutu on just pahimpia palmujen turvemailla kasvattajia, koska turvemaiden ojittaminen ja kuivattaminen vapauttaa ilmaan suuria määriä niihin sitoutunutta hiilidioksidia. Violifen tuotteet jäävät minulta hyllyyn niin kauaksi aikaa, kunnes he kertovat tuotteidensa raaka-aineiden ympäristövastuullisuudesta tarkemmin. Onhan se myös aikamoinen matka toiselta puolen maapalloa.  

Testattuja reseptejä

Tässä muutama lihaton ruokaresepti kokilta, joka vielä viime kesänä grillasi kahden 11 kilon kaasupullon täytön verran. Näiden grillattujen ruoka-aineiden painoperusteinen lihapitoisuus lähenteli varmaankin 80 %. Ehdinköhän kompensoimaan tuota oman eloni aikana?

Vegaani kauralettuohje:

Kuvan letuissa käytettiin lisäkkeenä porkkanaa ja  paprikaa

3 dl kaurajuomaa

3 dl kaurajauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 rkl öljyä

1 tl suolaa (tai omantunnon mukaan)

Paistamiseen laktoositonta Keiju kauralevitettä ja pannuksi tefloninen paistinpannu (koska hiiliteräspannu oli jäänyt kotiin). 

Taikinan koostumusta voi parantaa unohtamalla sen joksikin aikaa vetäytymään. 

Kauralettusten vegaani täyte koostui pussillisesta Elovena muru kaurajauhista, öljystä, tomaattipyreestä, sipulista, valkosipulista. Mausteina mustapippuri, suola ja chilikastike. Aineet sekoitetaan ja kuumennetaan paistinpannulla.

Puuskamuikkusen kiusaus

8 kpl keskikokoisia perunoita

2 kpl keskikokoista sipulia

2 dl Planti tai vastaava kotimainen kaurapohjainen ruoanlaittovalmiste

200 g silakkafileitä

Muutama pieni maustesillifile (esim Matjes ravintolafile)

1 dl maustesillilientä maustamiseen 

Perunoita ei tarvitse kuoria, vaan suikaloidaan sellaisenaan matalan vuoan pohjalle ja ripaus mustapippuria päälle Silakat ja sillifileet asetellaan perunasuikaleiden päälle niin, että sillit tulevat päällimmäiseksi. Kalat peitetään leikatuilla sipulinpalasilla ja lopuilla perunansuikaleilla. Lopuksi vielä mustapippuria ja varovainen ripaus suolaa. Kiusaus on valmis laitettavaksi noin 200 asteiseen uuniin reiluksi tunniksi. Tarkempaan lämpötilaan ja aikaan en pääse veneen kaasu-uunilla. mutta kun muistetaan, että tähystäminen on ruoanlaitossa yhtä tärkeää kuin purjehtimisessa.

Paistetut silakkafileet

Silakka on helppo ja nopea aivan liian aliarvostettu ruokakala. Perkuujätteitä ei tule hankittaessa fileinä. Käytän leivittämiseen kaurajauhon, suolan ja mustapippurin sekoitusta. Kaksi samankokoista filettä vastakkain pintapuolet ulospäin ja jauhotus molemmin puolin. Paistamiseen sopii Keiju kauralevite tai luomu rypsiöljy. 

Nautitaan perinteisesti perunoiden, muusin tai salaatin kanssa. Testasin myös hampurilaisissa lihapihvin sijaan. Paistettu silakkafile toimii myös aiempien kauralettusten täytteenä tai tortillojen täytteenä. Vihreyttä ja makua tarjoilu sai omasta veneen kojelaudalla kasvatettavasta ruukkubasilikasta.

Nälkäinen kokki ei ehtinyt räpsästä kuvaa, joten joudutte tyytymään mielikuvaan.

 Kauraleivitetyiksi paistinkaloiksi maultaan ehdotonta ykkössijaa pitävät kotoiset ahven tai muikku. Kuvassa paistettuja ahvenfileitä

Puuskamuikkusen mixet sushi

500 g sushiriisejä (kerran kahdessa kuukaudessa herkutteluun)

6,25 dl vettä

Keitetään ohjeen mukaan ja sen jälkeen lisätään 0,5 dl riisiviinietikkaa ja loraus rommia riisiviinan korvikkeeksi.

Riisi levitetään nori-levälevyn päälle noin 0,5 cm kerrokseksi. Riisin päälle rullan käärimisen aloituskohtaan kylmäsavulohta tai merestä pyydettyä graavisiikaa. Lisukkeeksi perunankuorimaveitsellä leikeltyjä porkkana- ja tuorekurkkusiivuja ja sekä kevätsipulia, mikäli paikallisesta saaristolaisesta kaupasta on sattunut löytymään. Kääritään bambumaton avulla tiiviiksi rullaksi ja leikataan 1,5 cm pätkiksi.

Syömiseen puikot, wasabia, soijakastiketta ja purkista säilykeinkivääriä. Maun kruunaa leikatun sushirullan päälle valutettu tervasiirappitippa. Tämä makean ja suolaisenhappaman seos hivelee ainakin omia makunystyröitäni. Wasabia oman maun mukaan. Ja, ei kun ääntä kohti.

Reseptejä ja ruokaohjeita kuvineen tulee lisää, jahka ehdin postailla